»Kuulehan, lapseni, mikä on hätänä? Huoliako?»
»Hiukan… minä jään niin yksin… Häät ovat huomenna.»
»Niin, niin… huomenna ovat Lot'n ja Ellyn häät. No, he tulevat onnellisiksi.»
»Toivottavasti, aivan varmaan… Mutta minä…
»Miten niin?»
»Minä tulen onnettomaksi.»
»Mitä vielä!»
»Mitä minulla sitten enää on. Ei ainoatakaan lasta luonani. Joskus olen tuuminut lähteä Englantiin. Siellä minulla on John ja Hugh… ja Mary palaa kotiin Intiasta.»
»Niin, lapseni, kun me tulemme vanhoiksi, niin me jäämme yksin. Katsohan minua. Nyt kun Elly menee naimisiin, ei minulle jää ketään muuta kuin Adèle. Onneksi voin vielä liikkua ulkona… ja joskus nähdä äidin… ja… ja teidät kaikki… ja tohtori Roelofsz'in… Mutta jos olisin aivan avuton, niin mitä minulla silloin olisi?… Sinä, sinä olet vielä nuori.»
»Minäkö? Sanotteko minua nuoreksi?…»