»Niin, lapseni, etkö sinä ole nuori?…»
»Mutta, herra Takma, minä olen kuudenkymmenen vuoden vanha!»
»Oletko sinä kuudenkymmenen?… Oletko sinä kuudenkymmenen… Lapsi, väitätkö olevasi kuudenkymmenen vuoden vanha?»
Vanhus ponnisti aivojaan taistellen pilveä vastaan, joka sumensi hänen muistiaan. Ja hän jatkoi:
»Ei, sinä erehdyt aivan varmaan. Sinä et voi olla kuudenkymmenen vuoden vanha.»
»Olenpa niinkin, herra Takma: minä olen kuudenkymmenen-vuotias!»
»Oi, Lietje, lapseni, oletko todellakin… niin vanha?»
Hän ponnisti aivojaan… ja sulki silmänsä:
»Kuusikymmentä!» hän mutisi. »Enemmän kuin kuusikymmentä… enemmän kuin kuusikymmentä vuotta…»
»Ei, täsmälleen kuusikymmentä.»