Seuranainen katsoi ikkunasta ulos:
»Ei, rouva, ei siellä ole mitään. Mutta sumu nousee. Herra Takma viipyi täällä taaskin aivan liian kauan.»
Hän sulki ikkunaluukut ja sytytti lampun. Vanha nainen söi illallisensa; sitten seuranainen ja vanha Anna auttoivat hänet vuoteeseen.
KAHDESTOISTA LUKU.
Vanha herra Pauws tuli asemalle heitä vastaan, illalla Brüsselissä.
»Rakas poikani, rakas poikani, mitä sinulle kuuluu? Ja tämä on siis sinun pikku vaimosi! Rakas lapseni, toivotan sinulle onnea koko sydämestäni!»
Hän levitti käsivartensa ja syleili ensin Lot'ta ja sitten Ellyä.
»Olen tilannut teille huoneen Métropolessa, mutta toivon, että ensin tulette syömään illallista minun luokseni. Silloin olen ikäänkuin ollut mukana häissännekin. Ette suinkaan ole väsyneet, vai mitä? Ei, eihän se ole mikään matka. Parasta jos lähetätte matkakapineenne suoraan hotelliin. Minulla on ajuri: mennäänkö suoraa päätä kotiin? Luuletteko, että me mahdumme kaikki kolme? Mahdumme kyllä, istutaan sievästi.»
Toistamiseen Elly näki nyt vanhan herran, valkoisen ja punakan, hyvin säilyneen seitsemänkymmen-vuotiaan: Elly oli käynyt kihlausaikanaan Lot'n kanssa tervehtimässä häntä. Hänessä oli jotakin päättäväistä ja varmaa, samalla kun hän oli ystävällisen iloinen, varsinkin nyt, kun hän näki Lot'n jälleen. Hän otti heidät vastaan poikamiesasunnossaan. Hän avasi oven omalla avaimellaan; hän oli maksanut nopeasti ajurin, ennenkuin Lot ennätti sen tehdä; ja hän työnsi nuoren parin portaita ylös. Itse hän sytytti kaasullekin käytävässä:
»Minulla ei ole iltasin apulaista, niinkuin näette. Siivoojani tulee aamuisin. Ateriat syön ravintolassa. Olin aikonut tarjota teille illalliset ravintolassa; mutta luullakseni tämä on hauskempaa… Kas niin!»