— Aivan. Lapset ovat ihan niin kuin minun kananpoikani, sanoi Ted vakavana. — Katsokaa nyt noita kukkoja. Kuka uskoisi, että tuo komea tepastelija on hölmöin koko joukosta, pelkkä rähisijä ja jänishousu. Sen sijaan tuo kurjan näköinen pitkäkoipinen rääpäle on tarhan kuningas ja kiekuu hereille vaikka kaikki seitsemän unikekoa. Siitä näette. Minuakin te aina motkotatte, mutta katsotaanpa, miltä muutamien vuosien perästä näyttää! Ja oikaistessaan niskaansa Ted muistutti niin ilmeisesti pitkäkoipista lemmikkiään, että kaikki purskahtivat nauruun.
— Minusta Danin pitäisi asettua johonkin. Poikahan on jo täyttänyt kaksikymmentäviisi. Ei ole hyvä, että hän kiertää yhä maailmalla vailla muuta kiintopistettä kuin sinä siinä. Meg-rouva nyökkäsi sisarelleen.
— Kyllä Dan löytää lopulta paikkansa. Hän ei ole vielä kypsynyt, mutta joka kerta kotiin tullessaan hän on kehittynyt parempaan päin. Voi olla, ettei hänestä koskaan tule suurmiestä tai rikasta pohattaa, mutta minulle riittää täysin, jos hänestä tulee kunnon mies, sanoi Jo puolustaen taistelunhaluisesti laumansa mustaa lammasta.
— Hyvä, äiti, pysy sinä lujana. Dan vastaa kokonaista tusinaa Jackeja ja Nedejä, jotka kerskailevat rahoistaan ja ovat olevinaan suuria pomoja. Uskokaa pois, Dan saa vielä aikaan jotakin, josta saadaan olla ylpeitä, lisäsi Ted, jonka kiintymys Dannyyn oli vuosien varrella vain kasvanut ja muuttunut poikamaiseksi ihailuksi.
— Totisesti, sen minäkin uskon. Hän on juuri sellainen veikko, joka kiipeää Matterhornille, sukeltaa Niagaraan tai löytää ison kultakimpaleen. Dan purkaa liikaa puhkuaan sillä tavoin, ehkäpä viisaammin kuin me muut, sanoi Tom miettiväisenä.
— Paljonkin viisaammin, sanoi Jo-rouva painokkaasti. — Lähettäisin toki mieluummin poikani näkemään Danin tavoin maailmaa kuin jättäisin heidät yksin kaupunkiin keskelle kiusauksia, tuhlaamaan aikaa, rahoja ja terveyttään. Danin täytyy itse raivata tiensä, ja se kasvattaa hänessä rohkeutta, kärsivällisyyttä ja itseluottamusta. En ole yhtään niin huolissani hänestä kuin Georgesta ja Dollista, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään paremmin kuin pikkulapset.
— Entä sitten Demi? Hänhän ravaa ympäri kaupunkia ja joutuu tekemään juttuja vaikka mistä, sanoi Tom tuumien, että itse asiassa sellainen työ olisi paljon mukavampaa kuin lääketieteen opinnot.
— Demillä on kolme henkivartijaa — hyvät periaatteet, tyylivaisto ja viisas äiti. Ei hän joudu ikävyyksiin. Ja näistä kokemuksista on hänelle paljon hyötyä sitten kun rupeaa kirjoittamaan, niin kuin hän varmasti ennen pitkää rupeaa, aloitti Jo-täti profeetalliseen sävyyn, sillä hän toivoi hartaasti, että edes muutamista hänen ankanpojistaan tulisi joutsenia.
— Siinä paha missä puhutaan, huomautti Tom, kun ruskeasilmäinen, terveen näköinen nuori mies lähestyi lehtikujaa pitkin heiluttaen sanomalehteä kädessään.
— Sieltä tulevat kaupungin Iltauutiset! Viimeinen painos! Kauhea murha! Pankkivirkailija karannut! Ruutitehdas räjähtänyt ja latinankoulun pojat tehneet lakon! kiljui Ted ja lähti serkkuaan vastaan loikkien sirosti kuin nuori kirahvi.