— Täti, he tulevat, tyttö huusi portaiden alapäässä.
— Pidä silmällä ja hihkaise, kun he ennättävät lehtokujaan! Parissa minuutissa minä siistiydyn ja juoksen alas, Jo-rouva vastasi kirjoittaen kuin henkensä edestä.
— Heitä on ainakin puolikymmentä, sisäkkö-Anne huusi hallin ovelta.
— Ettei vaan kymmenkunta.
— Täti, he tulevat kaikki. Mitäs nyt tehdään? Josie jähmettyi kauhusta nähdessään mustan jonon lähestyvän hyvää vauhtia.
— Luoja paratkoon, heitä on satamäärin. Juokse panemaan takaovelle saavi sateensuojia varten. Käske heidän pinota hattunsa pöydälle, sillä naulakko ei kestä. Kynnysritilöistä ei tässä ole apua, voi mattoraukkojani! Ja Jo meni alas vastaanottamaan hyökkäystä, sillä välin kun Josie ja palvelijat lentelivät ympäri huoneita. Sateensuojajono lähestyi vääjäämättä, jokaisen alla oli rapainen jalkapari, sillä retkeilijöillä oli ollut kylliksi aikaa kuljeskella kaupungilla eivätkä he antaneet sateen häiritä itseään.
Kop kop kop, hallissa kopisteli seitsemänkymmentäviisi kenkäparia. Pian seitsemänkymmentäviisi sateensuojaa valutti kaikessa sovussa vesiään vieraanvaraiseen saaviin sillä aikaa kun niiden omistajat parveilivat ympäriinsä talon alakerrassa. Ja talon emäntä puristi nurisematta seitsemääkymmentäviittä kättä. Salaperäisesti ilmestyi pöydälle kortteja, joihin pyydettiin nimikirjoitusta. Ja aamullisesta uhkauksestaan huolimatta Jo kirjoitti nimensä jokaiseen.
Josie pakeni takahuoneeseen, mutta nuoret löytöretkeilijät löysivät hänet, ja eräs heistä loukkasi tyttöä verisesti kysymällä, oliko tämä rouva Bhaer. Vierailu ei kestänyt kauan, ja se loppui paremmin kuin alkoi, sillä sade taukosi ja sateenkaari loisti kauniina vieraitten yläpuolella, kun he seisoivat nurmikolla laulamassa jäähyväislaulua.
— Mukavia poikia! En kadu ensinkään puolituntistani, mutta työni minun täytyy lopettaa, niin ettette saa laskea enää ketään häiritsemään ennen teetä, sanoi Jo jättäen Maryn sulkemaan ovia. Isä ja pojat olivat lähteneet vieraiden mukaan ja Josie oli juossut kotiinsa.
Tunnin ajan vallitsi rauha, sitten ovikello soi ja Mary tuli kikattaen ylös sanomaan:
— Kummallinen rouvasihminen kysyy, saako hän pyydystää heinäsirkan puutarhasta.