— Tuumasta toimeen, Dan! Tuo on hyvä idea ja me tuemme kaikki sinua. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että hankkisin itsekin vähän preeriamaata ja muutaman hevospaimenen, sanoi Laurie-herra, joka aina koetti saada pojat ponnistamaan eteenpäin.
— Jos kaverilla on vähän rahaa pohjalastina ja hän sijoittaa sen maahan, niin silloin on kyllä vahvasti ankkurissa — ainakin jonkin aikaa. Mieleni tekee koettaa mihin pystyn, mutta halusin keskustella ensin teidän kanssanne ennen kuin päätän mitään. Voi olla, ettei tuollainen puuha sovi minulle ajan mittaan, mutta pääseehän siitä irti jos väsyy, tuumi Dan.
— Et sinä sinne jää. Tuollainen maatila tuntuu varmaan hirmuisen pieneltä ja tylsältä, kun on tottunut pitämään koko maailmaa kotinaan, ennusti Josie.
— Lännessä ei taideta harrastaa taide-elämää? kysyi Bess. Hän teki mielessään mustavalkoista harjoitelmaa Danista, jonka kasvot näyttivät maalauksellisilta sivultapäin lankeavassa valossa.
— Mutta luontoa siellä on ainakin niin että riittää. Löydät sieltä niin komeita eläimiä ja maisemia, ettei koko Eurooppa vedä niille vertoja. Arkiset kurpitsatkin ovat siellä valtavia. Josie mahtuu Tuhkimona vaikka istumaan sellaisessa, sitten kun hän avaa teatterin Danin kaupungissa.
— Minä tulen sinne lääkäriksi, ilmoitti Nan. — Yritän valmistua siihen mennessä, vaikka kaupungit kasvavatkin lännessä kovin nopeasti.
— Ei Dan huoli sinne alle nelikymmenvuotiaita naisia ollenkaan, tokaisi Tom harmissaan hyväksyvästä katseesta, jonka Dan heitti Naniin.
— Lääkärit ovat poikkeus, väitti Nan. — Tosin Dansvillessä ei paljon sairastetakaan, siellä kun kaikki viettävät terveellistä elämää, mutta tapaturmia siellä varmaan sattuu vähän väliä. Onhan siellä hurjapäisiä ratsastajia ja villejä elukoita ja intiaanikahakoita. Minä oikein kaipaan katkenneita luita. Täällä on kirurgille liian vähän tekemistä.
— Tervetuloa, tohtori, ja pidäkin kiirettä, sillä lähetän hakemaan sinua heti kun voin tarjota katon pääsi päälle. Nyljen päänahan muutamalta punanahalta erityisesti sinua varten, nauroi Dan.
— Kiitos. Annapas kun koetan vähän käsivarttasi, että näen mihin pystyt. Ai miten mainiot jänteret! Pojat, tätä minä sanon lihakseksi. Nan piti lyhyen anatomian luennon käyttäen havaintovälineenä Danin käsivartta.