— Minä pidän huolta rahoistasi, kunnes teet päätöksen. Sinä innostut niin helposti, että syydät omaisuutesi ensimmäiselle kerjäläiselle, joka sinuun törmää. Anna rahasi minun huostaani, saat ne takaisin heti kun tiedät mihin ne sijoitat, sanoi Laurie, joka oli saanut melkoisen annoksen elämäntaitoa huolettomien nuoruusvuosiensa jälkeen.
— Kiitos, olen iloinen päästessäni siitä lastista. Ja jos minulle sattuu jotakin, niin auta rahoillani joku nuori lurjus elämän alkuun niin kuin aikoinaan autoit minut. Tämä on minun testamenttini, ja te olette kaikki todistajia. Nyt tuntuukin paremmalta. Dan oikaisi selkäänsä kuin taakasta vapautuneena.
Laurie rupesi juuri selittämään miten hän sijoittaisi rahat, kun ulkoa kuului iloinen ääni:
"On Peggy tyttö iloinen, hei hiio hoi, hei hiioo, suo riemuin ryypyt Tomilleen, hei hiio hoi, hei hiioo. Ja meripoika maailmaa kun kiertää, Peggy odottaa. Hei hiio hoi, hei hiioo."
Emil ilmoittautui aina tällä lailla. Hänen mukanaan tuli Nat, joka oli ollut kaiken päivää antamassa viulutunteja kaupungissa.
Huoneet eivät enää riittäneet nuorisolle, se siirtyikin kuistille ja asettui portaille kuin parvi yölintuja. Herra March ja professori vetäytyivät kirjastoon, Meg ja Amy neuvottelivat keittiössä, ja Jo ja Laurie istuutuivat leveän ikkunan ääreen kuuntelemaan kuistilta kantautuvaa rupattelua.
— Joukko on taas koossa, sanoi Jo viitaten edessään olevaan ryhmään. — Toiset ovat kuolleet tai hajaantuneet taivaan tuuliin, mutta nämä yksitoista pysyvät lohtunani. Kun Alice Heath lasketaan joukkoon, heitä on koko tusina.
— Kun katselee heitä, sopii oikeastaan olla aika tyytyväinen, vastasi Laurie, ja hänen silmänsä pysähtyivät mustien ja ruskeiden joukosta erottuvaan vaaleaan päähän.
— Tytöistä ei ole huolta, mutta pojat näyttävät ajautuvan kauemmaksi minusta joka kerran lähtiessään, huokasi Jo. — Tietenkin he itsenäistyvät, minä pitelen heitä enää hienon hienosta langasta, joka voi katketa milloin tahansa niin kuin Nedin ja Jackin suhteen on käynyt. Doll ja George pistäytyvät vielä täällä mielellään, ja Franz on aina uskollinen. Mutta en voi olla hätäilemättä niiden kolmen takia, jotka pian taas lähtevät maailmalle. Emil kyllä pysyy oikealla tiellä, mutta Nat on häilyväinen poika ja Dan yhä kesyttämättä. Siinä meillä taitaakin olla aika urakka.
— Dan on hieno poika. Minusta on melkein vahinko, jos hän nyt hautautuu tuonne erämaihin. Hänessä olisi ainesta oikeaksi herrasmieheksi, jos hän pysyisi ihmisten ilmoilla, tuumi Laurie.