Olisin tahtonut säästää sinut tältä. Luulin että ymmärtäisit…, aloitti Jo joka oli huomannut asian vaikeammaksi kuin oli odottanut.
— Tiedän sen, mutta tyttölapset ovat niin merkillisiä, ettei koskaan voi tietää mitä he tarkoittavat. He sanovat 'ei' silloin kun tarkoittavat 'kyllä', ja kiusaavat miehen järjiltään ihan huvin vuoksi, vastasi Laurie vetäen kiistämättömän tosiseikan puolustuksekseen.
— Minä en tee niin. En ole koskaan tahtonut saada sinua rakastumaan itseeni ja lähdin pois estääkseni sen.
— Minä arvasin sen. Se oli ihan sinun kaltaistasi, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Minä rakastan sinua vain enemmän ja olen tehnyt ankarasti työtä ollakseni sinulle mieliksi. Olen lopettanut biljardinpeluun ja kaiken, mistä sinä et pidä, olen odottanut enkä ole valittanut koskaan, sillä olen toivonut sinun rakastavan minua, vaikka en ole puoleksikaan niin hyvä kuin — tässä Laurien ääni petti, ja hän rupesi listimään voikukkia selvitellessään kirottua kurkkuaan.
— Sinä olet hyvä. Sinä olet aivan liian hyvä minulle. Minä olen kiitollinen sinulle. Olen oikein ylpeä sinusta ja pidän sinusta paljon, enkä käsitä miksi en voi rakastaa sinua niin kuin tahtoisit. Olen koettanut, mutta en voi muuttaa tunteitani, ja sen vuoksi valehtelisin, jos sanoisin rakastavani sinua.
— Ihanko totta, Jo?
Laurie tarttui Jon molempiin käsiin ja katsoi kysyessään tyttöä tavalla, jota tämä ei helpolla unohtanut.
— Ihan totta, hyvä ystävä.
He seisoivat lehdossa lähellä aidan yli vieviä portaita. Kun Jo vastahakoisesti oli lausunut nuo sanat, Laurie päästi hänen kätensä ja kääntyi mennäkseen eteenpäin, mutta ensi kerran aita oli hänelle liian korkea. Hän nojasi päätään sammaleista pylvästä vasten ja seisoi niin hiljaa, että Jo aivan pelästyi.
— Voi Teddy, anna anteeksi, olen niin kauhean pahoillani, että voisin tappaa itseni, jos siitä vain olisi hyötyä! Älä ota tätä niin raskaasti. Enhän mahda sille mitään, ei ihminen voi pakottaa itseään rakastamaan ketään, huudahti Jo suorasukaisesti, mutta katuvaisena. Hän taputti hiljaa Laurieta olkapäähän ja muisti ajan, jolloin Laurie oli lohduttanut häntä sillä tavoin.