Aurinkoisina päivinä näkymä oli iloinen ja värikäs kuin karnevaalien aikaan; tiellä vilisi englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, venäläisiä, juutalaisia ja amerikkalaisia. He ajelivat, istuskelivat tai maleksivat vaihtaen uutisia tai arvostellen viimeksi saapunutta kuuluisuutta. Ajoneuvojen kuosikin vaihteli; erityisesti kiintyi huomio mataliin korivaunuihin, joissa naiset ajelivat ohjaten omin käsin vilkasta poniparia. Kirkkaanvärinen verkko esti heidän avaria hameenhelmojaan laahaamasta maata, ja takapukilla istui pieni hevospoika.
Joulupäivänä asteli kävelytietä pitkin kookas nuori mies kädet selän takana ja kasvoilla hajamielinen ilme. Hän näytti piirteiltään italialaiselta, oli pukeutunut englantilaisittain, mutta käyttäytyi amerikkalaisen huolettomasti. Moni nainen kääntyi katsomaan häntä ihastuneena, ja moni keikari kohautti olkapäitään ja kadehti hänen komeata vartaloaan. Kävelytiellä olisi voinut mielin määrin ihailla kauniita kasvoja, mutta nuorukainen ei kiinnittänyt niihin huomiota, katsoi vain joskus tarkemmin jotakuta vaaleatukkaista tyttöä tai sinipukuista naista. Hän saapui juuri tien päähän ja pysähtyi hetkeksi tuumimaan, menisikö puistoon kuuntelemaan musiikkia vai jatkaisiko matkaa pitkin rannikkoa vuorille päin. Samassa kuului nopeaa kavioiden kapsetta, joka sai nuoren miehen katsahtamaan ylös. Joku nainen ajoi yksin korivaunuissa. Hän oli nuori, vaalea ja sinipukuinen. Hetken nuorukainen tuijotti häntä, sitten hänen kasvonsa kirkastuivat, hän heilautti poikamaisesti hattuaan ja juoksi tytön luo.
— Voi Laurie, sinäkö siinä todella olet? Luulin ettet tulisikaan! huudahti Amy, päästi ohjakset ja ojensi molemmat kätensä Laurielle — suureksi kauhuksi eräälle ranskalaiselle äidille, joka kiiruhti tyttärensä askeleita, jotta noiden hupsujen englantilaisten vapaa käytös ei turmelisi tämän viattomuutta.
— Jouduin vähän viipymään matkalla, mutta lupasin tulla jouluksi teidän luoksenne ja tässä olen.
— Miten isoisäsi voi? Milloin sinä tulit? Missä sinä asut?
— Oikein hyvin — eilen illalla — Chauvain-hotellissa. Kävin tapaamassa teitä, mutta olitte kaikki ulkona.
— Minulla on niin paljon puhuttavaa, etten tiedä mistä alkaisin! Nouse vaunuihin, niin saamme jutella rauhassa. Olen ajelulla ja kaipasinkin juuri seuraa. Flo valmistautuu iltaa varten.
— Onko teillä illalla tanssiaiset?
— Hotellissa on joulukutsut. Siellä asuu paljon amerikkalaisia, jotka juhlivat päivän kunniaksi. Sinä tulet tietysti myös. Täti ihastuu siitä kovin.
— Kiitos. Mihin me nyt ajamme? kysyi Laurie nojautuen taapäin ja ristien käsivartensa rinnalleen. Se miellytti Amya, joka ajoi mieluummin itse, varsinkin kun hänellä oli pieni piiska ja siniset ohjakset, jotka näyttivät hauskoilta ponien valkoista selkää vasten.