— Kai nyt tanssiaisissa viitsitään.
Tytön hämmästynyt katse ja nopea vastaus saivat Laurien korjaamaan erehdyksensä mitä pikimmin.
— Tarkoitin tätä ensimmäistä tanssia. Saanko kunnian?
— Sitten minun täytyy perua yksi kreivin varaama. Hän tanssii taivaallisesti; mutta kyllä hän antaa anteeksi kun kuulee, että sinä olet vanha ystävä, vastasi Amy toivoen, että komea nimi tekisi vaikutuksen ja osoittaisi Laurielle, ettei hänen kanssaan sopinut leikkiä.
— Sievä poika se puolalainen, mutta kovin lyhyt viemään tanssiin
tytärtä jumalten, niin jumalaisen sorjaa, ihanaa,
kuului Laurien lohdullinen vastaus.
He joutuivat englantilaisten joukkoon, ja Amyn täytyi astella arvokkaasti kotiljongia, vaikka olisikin juuri nyt halunnut tanssia tarantellan tahdissa. Laurie luovutti hänet sitten 'sievälle pojalle', meni täyttämään velvollisuutensa Flota kohtaan eikä tullut pyytäneeksi Amylta enemmän tansseja.
Anteeksiantamaton huolimattomuus sai ansaitun rangaistuksensa, kun Amy heti lupasi muille kaikki tanssit ennen illallista, joskin hän aikoi armahtaa Laurieta, jos tämä osoittaisi katumuksen merkkejä. Hän näytti ujon tyytyväisenä tanssikorttiaan, kun Laurie maleksi — ei suinkaan rynnännyt — pyytämään Amya seuraavaan tanssiin, riemukkaaseen puolalaismasurkkaan. Laurien kohtelias pahoittelu ei Amysta ollut oikein vakuuttava, ja hypähdellessään kreivin rinnalla masurkan tahdissa hän näki Laurien ilmeisen helpottuneena istuutuvan Carrolin tädin viereen.
Se oli anteeksiantamatonta. Pitkään aikaan Amy ei kiinnittänyt häneen lainkaan huomiota, vaihtoi enintään sanan tai pari tullessaan tätinsä luo levähtämään tai hakemaan nuppineulaa. Hänen suuttumuksellaan oli kuitenkin hyvä vaikutus, sillä hän kätki sen hymyn taa ja näytti aivan erityisen iloiselta ja säteilevältä. Laurie katseli häntä mielellään, sillä tyttö ei riehunut eikä liioin laahustanut, vaan tanssi vilkkaasti ja sirosti.