15
HYLLYLLÄ
Ranskalaisilla tytöillä on ikävää aina siihen asti, kun he pääsevät naimisiin, jolloin heidän tunnuslauseekseen tulee Vive la liberté. Amerikassa sen sijaan nuoret tytöt jo varhain julistautuvat itsenäisiksi ja nauttivat aito tasavaltalaisina vapaudestaan. Mutta ensimmäisen perillisen saapuessa nuori äiti tavallisesti luopuu valtaistuimestaan ja eristäytyy maailmasta. Niin pian kuin häämenot ovat ohi, hän joutuu hyllylle, halusipa hän tai ei, ja useimmat nuoret rouvat saavat yhtyä erään sievän kohtalotoverinsa huudahdukseen: — Olen aivan yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta kukaan ei välitä minusta, koska olen naimisissa.
Meg ei ollut kaunotar eikä kovin suosittukaan, niin että hän säästyi tältä murheelta aina siihen asti, kun hänen lapsensa tulivat vuoden vanhoiksi. Hänen pienessä kodissaan näet vallitsivat vanhanaikaiset tavat, ja hän sai siellä osakseen enemmän ihailua ja rakkautta kuin milloinkaan.
Meg oli hyvin naisellinen ja hänen äidillisyytensä oli niin pitkälle kehittynyt, että hän antautui täysin lapsilleen välittämättä enää mistään muusta. Yöt päivät hän hoivasi heitä väsymättömän hellästi ja huolekkaasti ja jätti Johnin apulaisen armoille, keittiötä vallitsi nimittäin eräs irlantilaisnainen. John viihtyi kotona ja kaipasi sen vuoksi suuresti vaimonsa huolenpitoa, johon oli tottunut; mutta koska jumaloi lapsiaan, hän luopui ilomielin omasta mukavuudestaan ja uskoi rauhan pian palaavan.
Mutta kolme kuukautta kului eikä mitään muutosta ilmaantunut. Meg oli hermostunut ja rasittunut, pienokaiset veivät kaiken hänen aikansa, koti jäi vaille hoitoa ja keittäjätär Kitty, joka suhtautui elämään kevyesti, piti Johnia kovin niukalla ruoalla.
Aamulla työhön lähtiessään miesparka sai toimitettavakseen kaikenlaisia asioita kahlehditun äidin puolesta, niin että hän joutui ihan ymmälle. Palatessaan iltaisin kotiin hyväntuulisena hän olisi halunnut pitää perhettään hyvänä, mutta silloin kuului kohta: Sh! ne ovat juuri nukahtaneet maristuaan koko päivän. Jos hän ehdotti pientä ilonpitoa kotona, oli vastauksena: — Ei, se häiritsee lapsukaisia. Jos hän vihjaisi johonkin hauskaan esitelmään tai konserttiin, Meg vastasi moittivan näköisenä ja päättävästi: Minäkö jättäisin lapset oman huvini vuoksi, en ikinä! Hänen yöuntaan häiritsi lasten itku, ja herätessään hän näki aavemaisen olennon ääneti hiipivän edestakaisin yön hiljaisuudessa. Ateriat keskeytyivät usein kun valtiatar pakeni ja jätti Johnin oman onnensa nojaan, jos yläkerrasta kuului risahduskaan. Hänen lukiessaan iltaisin lehteä Demin yskä sekaantui laivauslistaan ja Daisyn putoaminen tukkipuiden hintoihin, rouva Brooke näet harrasti vain kotikuulumisia.
Miesparka oli aivan onneton, sillä lapset olivat ryöstäneet häneltä vaimon. Koti oli pelkkä lastenkamari, ja alituinen hyssyttely sai hänet tuntemaan itsensä törkeäksi tungettelijaksi, jos hän uskalsi jalallaan astua Vauvalan pyhitetylle maalle. Hän kesti tätä kärsivällisesti puoli vuotta, mutta kun parannusta ei kuulunut, hän alkoi niin kuin muutkin maanpakoon tuomitut perheenisät etsiä huvitusta muualta. Scott oli hiljattain mennyt naimisiin, ja hänen kotinsa oli aivan naapurissa. Niinpä John otti tavakseen pistäytyä joka ilta tunniksi tai pariksi sinne, kun hänen oma olohuoneensa oli tyhjä ja vaimo laulamassa kehtolauluja, joista ei näyttänyt tulevan loppua. Rouva Scott oli sievä ja iloinen tyttö, eikä hänellä ollut muuta tekemistä kuin olla viehättävä, missä hän onnistuikin erinomaisesti. Olohuone oli aina hauska ja viihtyisä, sakkilauta valmiina ja piano vireessä. Leikinlaskua ei puuttunut ja pieni, sievä illallispöytä oli katettu houkuttelevaksi.
John olisi toki mieluummin istunut oman kotilietensä ääressä, jollei siellä olisi ollut niin yksinäistä. Mutta kun asiaa ei kerta kaikkiaan voinut auttaa, hän tyytyi lähinnä parhaaseen ja nautti naapuriensa seurasta.
Aluksi Meg oli hyvillään uudesta järjestelystä ja tunsi helpotusta tietäessään, että John vietti hauskasti aikansa sen sijaan, että torkkui olohuoneessa tai kuljeskeli pitkin taloa herättelemässä pienokaisia. Mutta kun pikku epäjumalat lakkasivat saamasta hampaita ja nukahtivat määräaikana, äidille jäi aikaa levätä.