— Hän on minun lapseni, enkä tahdo että hänet masennetaan kovuudella.
— Hän on minunkin lapseni, enkä minä salli että hänet hemmotellaan pilalle. Mene sinä alas ja jätä poika minun haltuuni.
Kun John puhui näin käskevässä äänilajissa, totteli Meg eikä hänen koskaan tarvinnut katua sitä.
— Saanhan sentään antaa hänelle suukon, John?
— Totta kai. Demi, sano hyvää yötä äidille ja anna hänen mennä lepäämään, sillä hän on väsynyt häärättyään sinun kanssasi koko päivän.
Jälkeenpäin Meg väitti että suudelma oli rauhoittanut pojan. Sillä sen jälkeen nyyhkytys vaimeni ja Demi makasi aivan hiljaa syvällä peiton alla, jonne oli murheissaan paennut.
— Pikkumies parka, hän on itkusta ja väsymyksestä ihan lopussa. Nyt peitän hänet ja sitten menen lohduttamaan Megiä, mietti John ja hiipi vuoteen viereen toivoen löytävänsä kapinoivan perillisensä unessa.
Mutta tämä ei nukkunut. Kun isä kurkisti peiton alle, Demin silmät avautuivat ja pieni leuka alkoi väristä ja hän ojensi kätensä nikottaen katuvaisena:
— Demi on kiltti jo.
Meg joka istui portailla oven ulkopuolella, ihmetteli pitkää äänettömyyttä. Hän kuvitteli kaikenlaisia onnettomuuksia ja pujahti vihdoin huoneeseen ottamaan selvää asiasta. Demi oli sikeässä unessa. Mutta hän ei nukkunut tavalliseen tapaansa kädet levällään, vaan alistuneena käppyrässä isän käsivarren ympäröimänä ja piti kiinni isän sormesta ikään kuin olisi tuntenut, että armo kävi oikeudesta. John oli kärsivällisesti odottanut, että lapsi hellittäisi otteensa, mutta olikin odottaessaan itse nukahtanut väsyneempänä tästä ottelusta kuin koko päivän työstä.