Amy ei tosin hemmotellut Laurieta niin kuin toiset, mutta oli todella iloinen nähdessään tutun Teddyn ja tarrautui häneen, koska hän tuntui edustavan kotiväkeä, jota Amy jo ikävöi enemmän kuin tahtoi myöntääkään. Kumpikin haki lohdutusta toisen seurasta ja he olivat usein yhdessä, ratsastivat, kävelivät, tanssivat tai laiskottelivat. Nizzassa näet ei voi tehdä työtä huvikauden aikana.
Mutta samalla kun he näyttivät huolettomasti huvittelevan, he tahattomasti tarkkailivat ja muodostivat mielipiteitä toisistaan. Amyn arvo nousi päivä päivältä ystävän silmissä, kun taas Laurien laski, ja molemmat tunsivat sen ennen kuin asiasta oli vaihdettu sanaakaan. Amy koetti olla mieliksi Laurielle ja onnistuikin, sillä hän oli kiitollinen Laurien tarjoamista hauskuuksista ja palkitsi hänet pikku palveluksilla, jotka hän osasi tehdä naisellisen viehättävästi.
Laurie taas ei välittänyt nähdä vaivaa mistään, vaan antoi kaiken mennä omaa latuaan ja piti luonnollisena, että toiset naiset olivat hänelle ystävällisiä, koska yksi oli ollut kylmä. Hänelle ei tuottanut vähintäkään vaivaa olla avokätinen, ja hän olisi lahjoittanut Amylle kaikki Nizzan kalleudet, jos tämä vain olisi ottanut vastaan. Mutta samalla Laurie tunsi, ettei voinut muuttaa käsitystä, jonka Amy hänestä oli muodostanut, ja hän melkein pelkäsi ankaria sinisilmiä, jotka tuntuivat tarkastelevan häntä puolittain surullisen, puolittain ivallisen hämmästyneinä.
— Toiset menivät täksi päiväksi Monacoon, mutta minä jäin mieluummin kirjoittamaan kirjeitä. Nyt ne on kirjoitettu ja minä aion lähteä Valrosaan piirtämään. Tuletko mukaan? kysyi Amy kerran, kun Laurie tapansa mukaan puolenpäivän maissa tuli käymään.
— Hm, miksikäs en! Mutta eikö nyt ole vähän liian kuuma kävelyilma? Laurie vastasi verkkaisesti, sillä viileä salonki näytti houkuttelevalta auringonpaahteen jälkeen.
— Otan pienet vaunut ja Baptiste voi ajaa, niin että sinulla ei ole muuta tehtävää kuin pitää päivänvarjoa ja suojella hansikkaitasi, sanoi Amy vilkaisten merkitsevästi tahrattomiin nahkakäsineisiin, jotka olivat Laurien heikko kohta.
— Siinä tapauksessa tulen mielelläni. Laurie ojensi kätensä ottaakseen Amyn luonnoslehtiön. Mutta tyttö työnsi sen omaan kainaloonsa ja tokaisi:
— Älä vaivaudu. Se ei häiritse minua, mutta sinua se rasittaisi.
Laurie kohautti kulmakarvojaan ja seurasi hätäilemättä Amya, joka juoksi alakertaan. Mutta vaunuihin istuuduttuaan Laurie tarttui omin käsin ohjaksiin ja jätti Baptisten ristissä käsin torkkumaan pukille.
He eivät sentään riidelleet — Amy oli liian hyvätapainen, Laurie taas liian laiska. Niinpä Laurie hetken kuluttua vilkaisi kysyvästi sivulleen, tyttö vastasi hymyllä ja matka jatkui sovinnollisen mielialan vallitessa.