— Noin sinä olet sanonut ainakin kymmenen kertaa viimeisten kolmen viikon aikana.
— Luultavasti; lyhyet vastaukset ovat vaivattomia.
— Hän odottaa sinua ja sinun pitäisi todellakin mennä.
— Sinäpä olet vieraanvarainen otus! Kyllä minä sen tiedän.
— Mikset sitten lähde?
— Luisumista kohti rappiota, luulisin.
— Velttoutta kai tarkoitat. Se on tosiaan kauheaa! Amy näytti ankaralta.
— Ei niin pahaa kuin näyttää. Olisin vain kiusaksi hänelle jos menisin, niin että voin aivan hyvin pysyä täällä ja kiusata sinua, sillä sinä kestät paremmin. Niin, ja se taitaa tehdä sinulle oikein hyvää, sanoi Laurie ja lähti kävelemään pitkin leveätä kaidetta.
Amy pudisti päätään ja avasi alistuneen näköisenä luonnoslehtiönsä. Mutta hän oli päättänyt läksyttää poikaa ja hetken kuluttua hän aloitti uudelleen.
— Mitä sinä nyt teet?