— Olet kuin hautapatsas, joka esittää nuorta ritaria nukkuvana, Amy sanoi ja piirsi huolellisesti hyvin muodostunutta profiilia, jonka taustana oli tumma kivi.
— Kunpa olisinkin!
— Tuo nyt on typerä toivomus, paitsi jos olet turmellut elämäsi. Olet niin muuttunut, että toisinaan ajattelen, että… Amy vaikeni silmissään ujo ja miettiväinen katse.
Laurie huomasi hänen levottomuutensa, jota toinen epäröi paljastaa, hän katsoi Amya suoraan silmiin ja sanoi niin kuin ennen rouva Marchille:
— Kaikki on hyvin, hyvä rouva.
Se rauhoitti Amya ja haihdutti epäilykset, jotka viime aikoina olivat alkaneet huolestuttaa häntä. Mutta se myös liikutti häntä ja hän osoitti sen sanomalla sydämellisesti:
— Sepä hauskaa, en minä nyt sinua kelvottomanakaan pitänyt, mutta kuvittelin, että olit tuhlannut rahasi Baden-Badenissa, rakastunut suin päin johonkin hurmaavaan ranskalaiseen aviovaimoon tai sotkeutunut hämäräperäisiin juttuihin, niin kuin nuoret miehet yleensä ulkomaanmatkoilla. Älä makaa enää auringossa. Käy lepäämään tähän ruohikolle ja "ollaan ystäviä" kuten Jon oli tapana sanoa, kun me istahdimme sohvan nurkkaan kertomaan salaisuuksia toisillemme.
Laurie heittäytyi tottelevaisesti nurmelle ja pisteli huvikseen päivänkakkaroita Amyn hatunnauhoihin.
— Olen valmis kuulemaan salaisuuksia. Hän katsahti Amyyn ilmeisen kiinnostuneena.
— Minulla ei ole mitään kerrottavaa; sinä saat aloittaa.