Oliko se pelkkää itsesääliä, yksinäisyyttä tai masennusta? Vai heräsikö hänessä tunne, joka oli odottanut aikaansa yhtä kärsivällisesti kuin sen herättäjä? Kukapa tietää?
20
YLLÄTYKSIÄ
Jo lepäili hämärissä vanhalla sohvalla, katseli tuleen ja mietti. Näin hän mieluimmin vietti hämäränhetken. Kukaan ei tähän aikaan häirinnyt häntä; hän loikoi haaveksien pää Bethin punaisella tyynyllä ja suunnitteli kertomuksia tai ajatteli sisartaan, joka tuntui yhä olevan lähettyvillä. Tänään Jo oli väsyneen ja vakavan, melkeinpä surullisen näköinen, sillä huomenna oli hänen syntymäpäivänsä, ja hän mietti, miten nopeasti aika vieri ja hänen ikänsä karttui. Hän oli jo viidenkolmatta, ja kaikki nuo vuodet tuntuivat valuneen hukkaan! Mutta ajatellessaan näin Jo erehtyi. Nuo vuodet eivät olleet menneet hukkaan, ja sen hän sai ennen pitkää ilokseen huomata.
— Vanhapiika minusta tulee. Niin, kirjoitteleva ikäneito, kynä puolisona ja kertomussikermä lapsina. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua olen ehkä ehtinyt kerätä itselleni mainetta, ja silloin olen jo niin vanha, etten osaa iloita siitä, niin yksinäinen, etten voi jakaa iloani kenenkään kanssa, ja niin riippumaton, etten mainetta tarvitse. No, ei minusta sentään tarvitse tulla hapanta tekopyhimystä eikä itsekästä nautiskelijaa, ja varmasti vanhoillapiioilla on oikein mukavaa, kunhan asiaan tottuu, mutta… ja Jo huokaisi, ikään kuin tulevaisuudenkuva ei sittenkään olisi ollut houkutteleva.
Jo taisi hetkeksi nukahtaa, sillä äkkiä hän oli näkevinään Laurien haamun ilmielävänä edessään. Se näytti kumartuvan hänen puoleensa aivan kuten entisinä aikoina, kun poika tunsi mielessään yhtä ja toista, mutta halusi peitellä sitä. Jo ei ollut uskoa silmiään, vaan makasi aivan hiljaa tuijottaen haamua, kunnes se kumartui ja suuteli häntä. Silloin hän tunsi sen ja huudahti riemuissaan:
— Teddy, Teddy!
— Jo kulta, sinähän taidat olla iloinen tavatessasi minut?
— Iloinen! Poikakulta, sanat eivät riitä kuvaamaan minun iloani.
Missä Amy on?
— Hän jäi äitisi kanssa Megin luo. Poikkesimme sinne matkan varrella enkä saanut vaimoani irti heidän kynsistään.