Amy oli tyytyväinen. Viimeinenkin mustasukkaisuuden häivä oli kadonnut, ja hän kiitti miestään hellällä ja luottavaisella katseella.
— Voisimmepa tehdä jotakin sen vanhan kunnon professorin hyväksi. Emmekö voisi keksiä rikasta sukulaista, joka älyäisi kuolla Saksassa ja jättää hänelle sievoisen omaisuuden? jatkoi Laurie, kun he kävelivät käsikoukkua edestakaisin pitkässä olohuoneessa linnanpihan puutarhakävelyjä muistellen.
— Jo keksisi juonen ja pilaisi kaiken. Hän on hyvin ylpeä professoristaan tällaisenaan, ja eilen hän sanoi ihailevansa köyhyyttä.
— Siunatkoon! En usko tyttöparan ajattelevan samoin, kun saa elättääkseen lukumiehen ja tusinan pieniä professorin alkuja. Emme puutu nyt asiaan, mutta odotamme sopivaa tilaisuutta ja autamme heitä, vaikkeivät he haluaisikaan sitä. Olen Jolle kiitollisuudenvelassa kasvatuksestani eikä hän velanmaksusta varmaankaan kieltäydy.
Niin he päättivät, löivät kättä sen päälle ja jatkoivat sitten kulkuaan edestakaisin huoneessa. He olivat entistä onnellisempia, ja heidän kaunis kotinsa tuntui entistä enemmän kodilta, kun he saivat jakaa yltäkylläisyydestään kovempiosaisille.
22
DAISY JA DEMI
Marchin suvun kallisarvoisimmat ja tärkeimmät jäsenet, Daisy ja Demi, olivat nyt päässeet valtansa huipulle. Kolmi- ja nelivuotiaina lapset näet alkavat ajaa oikeuksiaan ja onnistuvatkin useammin kuin monet vanhemmat. Jos mikään kaksospari on ollut vaarassa tulla perin juurin hemmotelluksi, niin ainakin Brooken pikku lörpöttelijät.
He olivat tietysti maailman ihmeellisimpiä lapsia: jo kahdeksan kuukauden ikäisinä he osasivat kävellä, puhuivat sujuvasti vuoden vanhoina ja kaksivuotiaina saivat paikkansa ruokapöydässä, jossa he käyttäytyivät niin sievästi, että se ihastutti suuresti katselijoita. Kolmivuotiaana Daisy pyysi neulaa ja lankaa ja tosiaan kyhäsi kukkaron neljällä pistolla. Niin ikään hän perusti oman taloutensa tarjoilupöydälle ja hoiteli niin taidokkaasti pikku liettään, että ylpeyden kyynelet kohosivat vanhan Hannan silmiin. Demi opetteli aakkosia isoisän johdolla, joka oli keksinyt uuden tavan opettaa kirjaimia antamalla pojan muodostaa ne käsivarsiensa ja jalkojensa avulla. Jo aikaisin pojassa ilmeni teknisiä taipumuksia. Se ilahdutti isää, mutta äiti oli aivan hämmennyksissään, kun poika sai lastenkamarin aivan sekaisin koneillaan. Hän rakensi 'ompelukoneen', joka oli salaperäisesti kyhätty kokoon nauhoista, tuoleista, nuppineuloista ja puolista, viimeksi mainittujen oli määrä korvata pyörät. Toisen kerran oli korkean tuolin selustalle ripustettu kori; Demi koetti turhaan hinata siinä ylös hyväuskoista sisartaan, joka nöyrästi salli pikku päätään kolhittavan, kunnes äiti tuli hänet pelastamaan. Nuori keksijä huomautti harmissaan, että hän oli vain yrittänyt kuljettaa siskoa hississä.
Lapset olivat luonteeltaan aivan erilaiset, mutta sopivat yhteen eivätkä juuri riidelleet enempää kuin kolmesti päivässä. Demi tietysti tyrannisoi Daisya, mutta puolusti häntä ritarillisesti toisten hyökkäyksiltä.