— Niin, sir. Jon sydän alkoi lyödä niin kiivaasti, että hän pelkäsi professorinkin kuulevan sen.
— Rohkenen esittää pyyntöni sateesta huolimatta, koska aikani on täpärällä.
— Niin, sir, sanoi Jo ja oli vähällä rutistaa kukat piloille.
— Ostaisin mekon pikku Tinalleni, mutta en ymmärrä lainkaan sellaisia asioita. Tahtoisitteko olla ystävällinen ja auttaa minua valitsemaan?
— Kyllä, sir. Josta tuntui kuin hän äkkiä olisi vajonnut jääkellariin.
— Ostaisin myös hartiahuivin Tinan äidille, hän on niin köyhä ja sairas ja miehestä on vain vaivaa. Niin, lämmin, pehmeä hartiahuivi olisi varmaan tervetullut pienelle äitiraukalle.
— Autan teitä mielelläni, herra Bhaer, vastasi Jo ja ryhtyi pontevasti kaupantekoon.
Herra Bhaer jätti sen Jon huoleksi, ja niinpä hän valitsi pienen sievän mekon Tinalle ja pyysi sen jälkeen hartiahuiveja nähtäväksi. Myyjä joka oli itse perheenisä, osoitti mielenkiintoa pariskuntaa kohtaan luullen heidän suorittavan omia perheostoksiaan.
— Vaimonne pitää varmaan tästä. Se on hyvää laatua, kauniin värinen ja yksinkertainen ja arvokas, hän sanoi levittäen pehmeän, harmaan huivin Jon hartioille.
— Miellyttääkö tämä teitä, herra Bhaer? kysyi Jo ja kääntyi ympäri mielissään, kun sai kätkeä kasvonsa.