Setä ihailee kaikessa rauhassa saappaitaan. — Emme, kultaseni,
jollet tahdo olutta. Se on panimo.
Äänettömyys — sitten Flo huudahtaa: — Hirveätä, tuolla on
hirsipuu ja siihen ripustetaan parhaillaan miestä.
— Missä, missä? huutaa Amy ja saa näkyviinsä kaksi korkeaa pylvästä, joiden välillä on poikkipuu ja siitä riippumassa rautaketjuja.
— Kivihiilikaivos, huomauttaa setä silmää iskien.
— Tuolla makaa sievä lammaslauma nurmella, sanoo Amy.
— Katso isä, eivätkö ne ole herttaisia! lisää Flo tunteellisesta.
— Ne ovat hanhia, arvoisat neidit, vastaa setä äänellä, joka saa meidät olemaan hiljaa, kunnes Flo rupeaa lukemaan "Kapteeni Cavendishin lemmenseikkailuja" ja minä saan yksin nauttia maisemasta.
Kun tulimme Lontooseen, satoi tietenkin, emmekä nähneet muuta kuin sumua ja sateenvarjoja. Me lepäsimme, purimme matkalaukut ja teimme vähän ostoksia sadekuurojen lomassa. Mary-täti osti minulle uusia vaatteita, sillä lähdin matkalle niin kiireesti, etten ehtinyt läheskään valmiiksi. Sain valkoisen hatun, jossa on sininen sulka, siihen sopivan musliinipuvun ja mitä ihanimman viitan. On todella hauskaa käydä ostoksilla Regent Streetillä: tavarat vaikuttavat huokeilta — kauniit silkkinauhatkin maksavat vain kuusi pennyä metri. Keräsin varastoon kaikenlaista, mutta hansikkaat ostan vasta Pariisista. Eikö se kuulosta rikkaalta ja hienolta?
Flo ja minä tilasimme huviksemme vaunut sillä aikaa kun täti ja setä olivat kaupungilla ja lähdimme ajelemaan. Sittemmin kuulimme, ettei ole sopivaa nuorten neitosten lähteä yksinään ajelemaan. Se oli sitten hullua! Kun olimme päässeet puisen vaununkatoksen alle, lähti mies ajamaan sellaista vauhtia, että Flo pelästyi ja pyysi minua varoittamaan ajuria. Mutta mies istui jossakin takana ulkopuolella enkä nähnyt häntä. Hän ei kuullut huutoani eikä huomannut, kun hosuin päivänvarjolla, ja siinä me istuimme neuvottomina ja vaunut kolisivat eteenpäin ja kaarsivat kadunkulmissa suorastaan hengenvaarallista vauhtia. Lopulta keksin epätoivoissani pienen luukun katossa, ja kun työnsin sen auki, ilmestyi siihen punainen silmä ja samea ääni kysyi:
— No, mitä nyt, neiti?