Vaikka Laurie liehitteli Amya ja laski leikkiä Jon kanssa, hän oli aina käyttäytynyt Bethiä kohtaan erikoisen hellästi ja ystävällisesti. Mutta kaikkihan olivat Bethille kilttejä, eikä kukaan siksi ollut tullut ajatelleeksi, että Laurie pitäisi Bethistä enemmän kuin muista. Päinvastoin perheessä oli viime aikoina vakiintunut se käsitys, että 'poikakulta' alkoi yhä enemmän pitää Josta, vaikka tämä ei sietänyt kuulla puhuttavankaan asiasta, vaan suuttui silmittömästi, jos joku uskalsi vihjata siihen. Jos he olisivat olleet selvillä kuluneen vuoden hellistä kohtauksista tai pikemminkin niiden yrityksistä — ne oli näet tukahdutettu alkuunsa — he olisivat suureksi tyydytyksekseen voineet huomauttaa: — Enkös minä sanonut. Mutta Jo vihasi hakkailua ja hänellä oli aina valmiina leikkipuhe tai hymy vaaran uhatessa.
Mentyään korkeakouluun Laurie rakastui aluksi noin kerran kuukaudessa. Nämä pienet ihastukset olivat kiihkeitä, mutta menivät pian ohi jälkiä jättämättä ja huvittivat kovasti Jota, ja tämä seurasi kiinnostuneena toivon, epätoivon ja alistumisen vaiheita, joita hänelle uskottiin heidän jokaviikkoisissa keskusteluissaan.
Sen jälkeen seurasi aika, jolloin Laurie lakkasi palvomasta monia kohteita, vihjaili salaperäisesti yhteen kaikkivoittavaan intohimoon ja joutui ajoittain synkkämielisyyden valtaan. Sitten hän jätti arkaluontoisen aiheen kokonaan, kirjoitti filosofisia kirjeitä Jolle, ryhtyi ahkeraksi ja ilmoitti 'pingottavansa' ja aikovansa suorittaa loistavan loppututkinnon.
Tämä miellytti tyttöä enemmän kuin hämärähetkien lemmentunnustukset, hellät kädenpuristukset ja paljonpuhuvat silmäykset. Jon järki oli kehittynyt aikaisemmin kuin sydän, ja hän harrasti mieluummin mielikuvitussankareita kuin eläviä, koska edelliset saattoi työntää pöytälaatikkoon silloin kun halusi, kun taas jälkimmäisiä oli vaikeampi käsitellä.
Näin olivat asiat, kun Jo teki tärkeän havaintonsa, ja tänä iltana hän piti Laurieta silmällä tarkemmin kuin milloinkaan ennen. Jollei hän olisi saanut ajatusta päähänsä, hän ei olisi huomannut mitään erityistä siinä, että Laurie oli hyvin ystävällinen Bethille, joka puolestaan oli hiljainen kuten aina. Mutta hänen päästettyään vilkkaan mielikuvituksensa valloilleen se lähti harhateille, eikä terve järkikään, jota ahkera romaaninkirjoittaminen oli heikentänyt, päässyt avuksi.
Kuten tavallisesti, Beth lepäili sohvalla ja Laurie istui matalalla jakkaralla hänen vieressään ja huvitti häntä kaikenlaisilla kuulumisilla. Beth näet kaipasi jokaviikkoisia tiedonantoja eikä Laurie suinkaan halunnut tuottaa hänelle pettymystä.
Tänä iltana Jo kuvitteli, että Beth katsoi erityisen ihastuneena vilkkaita ruskeita kasvoja ja kuunteli tavattoman kiinnostuneena selostusta jostakin jännittävästä krikettiottelusta, vaikka pelitermit olivatkin hänelle täyttä hepreaa. Jo kuvitteli innoissaan, että Lauriekin oli entistä huomaavaisempi tyttöä kohtaan, nauroi vähemmän kuin tavallisesti, alensi silloin tällöin ääntään, oli hiukan hajamielinen ja levitti todella melkein hellästi vaipan Bethin jaloille.
— Kuka tietää, kummempaakin on tapahtunut, ajatteli Jo häärätessään huoneessa. — Beth tekisi hänestä suorastaan enkelin, ja hän osaisi tehdä pikkusiskon elämän ihanan helpoksi ja mukavaksi, jos he vain rakastavat toisiaan. Minä en ymmärrä miten Laurie voisi olla rakastamatta — ja kyllä hän rakastaisikin, jos me muut olisimme poissa tieltä.
Kukaan muu ei ollutkaan tiellä kuin Jo, ja hänestä alkoi tuntua, että hänen oli kiireesti kadottava. Mutta mihin hän menisi? Palaen halusta uhrautua sisarensa vuoksi hän istuutui selvittämään kysymystä.
Heidän sohvansa oli varsin kunnioitettava sohvavanhus — pitkä, leveä, matala ja hyvin pehmustettu. Se oli hiukan nukkavieru, eikä ihmekään, sillä tytöt olivat lapsina pelmunneet siinä, onkineet selkänojan takaa, ratsastaneet käsinojilla ja leikkineet eläintarhaa sen alla. Kaikki rakastivat sitä, sillä se oli perheen turvapaikka, ja sen toiseen nurkkaan Jo mieluimmin vetäytyi laiskottelemaan. Niiden monien pieluksien joukossa, jotka koristivat kunnianarvoisaa sohvaa, oli kova ja pyöreä tyyny, joka oli täytetty karkeilla jouhilla ja jonka kummassakin päässä oli pyöreä nappi. Tämä luotaantyöntävä tyyny oli Jon yksityisomaisuutta, ja sitä saattoi käyttää puolustusaseena, suojavarustuksena tai tehokkaana unen ehkäisijänä.