— Nytpä tiedän, virkkoi Jo itsekseen, kun hän vähitellen huomasi, että todellinen hyväntahtoisuus lähimmäisiä kohtaan saattaa kaunistaa ruman saksalaisen opettajan, joka ahmii ruokansa, parsii itse sukkansa ja on lisäksi saanut taakakseen nimen Bhaer — karhu.
Jo piti hyvyyttä suuressa arvossa, mutta tosi naisen tavoin hän kunnioitti myös älykkyyttä, ja muuan seikka, jonka hän sai tietää professorista, kohotti hänen silmissään suuresti tämän arvoa. Professori ei milloinkaan puhunut itsestään eikä kukaan tiennyt, että hän oli kotimaassaan suuressa maineessa etevänä ja lahjomattomana tiedemiehenä. Mutta keskustellessaan neiti Nortonin kanssa muuan hänen maanmiehensä paljasti asian, ja Jo oli ylpeä tietäessään, että hänen ystävänsä oli arvossapidetty berliiniläinen professori, vaikka nyt ansaitsikin niukan leipänsä opettamalla kieltä Amerikassa. Hänen raskas, vaatimaton elämänsä sai tästä tiedosta erityisen kauniin hohdon.
Aivan odottamatta hänessä ilmautui älyäkin parempi ominaisuus. Neiti Norton seurusteli kirjallisissa piireissä, joihin Jolla ei olisi ollut pääsyä ilman häntä. Yksinäinen nainen tunsi mielenkiintoa kunnianhimoista tyttöä kohtaan, ja ystävällisyydessään hän järjesti sekä Jolle että professorille monta hauskaa hetkeä.
Eräänä iltana hän pyysi heidät mukaansa illanviettoon, joka pidettiin muutamien kuuluisuuksien kunniaksi.
Jo oli valmistautunut nöyrästi palvomaan suuruuksia, joita hän nuoruutensa innolla oli etäältä ihaillut. Mutta sinä iltana hänen kunnioituksensa neroutta kohtaan sai kovan kolauksen, ja kesti kauan ennen kuin hän toipui pettymyksestä nähtyään, että nuo korkeat olennot olivatkin loppujen lopuksi vain ihmisiä.
Voi hyvin kuvitella millaisen iskun Jo koki, kun hän luodessaan salaa ujon, ihailevan katseen runoilijaan joka säkeistään päätellen eli 'innoituksesta ja päivänpaisteesta', näki tämän ahmivan illallistaan sellaisella innolla, että se nostatti punan henkeville kasvoille. Jo käänsi katseensa särkyneestä ihanteesta ja teki uusia havaintoja, jotka karkottivat hänen romanttiset harhaluulonsa.
Suuri kirjailija istui kahden viinikarahvin välissä ja liikutteli niitä tahdissa kuin kello heiluriaan. Tunnettu teologi hakkaili häpeämättömästi erästä kirjallisen salongin emäntää. Tämä puolestaan heitti tuikeita silmäyksiä toiseen naiseen, joka lempeästi ivaili häntä voitettuaan kilpailun erään syvällisen filosofin suosiosta; tavoiteltu tyytyi kaikessa rauhassa juomaan teetä ja oli valmis nukahtamaan minä hetkenä hyvänsä, daamin puhetulva kun teki keskustelun mahdottomaksi. Kuuluisat luonnontutkijat unohtivat alkueläimensä ja jääkautensa juorutessaan taiteesta samalla kun harrastivat ostereita ja jäätelöä. Nuori muusikko, joka uuden Orfeuksen tavoin lumosi kaupungin asukkaita, puhui hevosista; ja englantilaisen ylhäisön edustaja oli koko seurueen mitättömimmän näköinen mies.
Ilta oli tuskin ehtinyt puoleen, kun Josta alkoi tuntua, että hänen kaikki ihanteensa olivat romahtaneet, ja hän vetäytyi yksinäiseen nurkkaan toipumaan. Pian tuli herra Bhaer hänen luokseen, hänkin näytti tuntevan olonsa oudoksi. Kohta paikalle saapui joukko filosofeja pitämään älyllisiä turnajaisia, kukin ratsastaen omalla keppihevosellaan.
Keskustelu liikkui korkealla Jon käsityskyvyn yläpuolella, mutta hän kuunteli sitä mielellään. Kun kaikki oli lopussa, oli ankara päänsärky ainoa asia, jonka hänen 'sisäinen käsityskykynsä' sai aikaan. Vähitellen hän ymmärsi, että maailma oli hajoamassa ja että se rakennettaisiin uudestaan, puhujien mielestä ehdottomasti entistä paremmalle perustalle. Uskonto todistettaisiin pätemättömäksi ja järjestä tulisi ainoa jumala. Filosofia ja metafysiikka olivat Jolle aivan uutta, ja kuunnellessaan keskustelua hän joutui oudon, puoleksi miellyttävän, puoleksi tuskaisen kiihtymyksen valtaan, ja hänestä tuntui, että hän ajelehti ajassa ja avaruudessa kuin karkuun päässyt ilmapallo.
Jo katsahti sivulleen nähdäkseen mitä professori piti näistä mielipiteistä. Jo ei ollut milloinkaan nähnyt häntä niin ankarana. Hän pudisti päätään ja viittasi tyttöä lähtemään, mutta Jo kuunteli parhaillaan ihastuksissaan esitystä spekulatiivisesta filosofiasta ja jäi paikoilleen saadakseen tietää, mitä nuo viisaat miehet asettaisivat maailman perustaksi hävitettyään kaiken vanhan.