"Lähdette?"
"Enkä palaa enää koskaan." Hän vei Richissan käden huulilleen ja suuteli sitä hellästi, eikä tämä vetänyt sitä pois. Seuraavana minuuttina oli pater poissa.
Richissa painoi käsillään poveaan. Hänestä tuntui se olevan pakahtumaisillaan… ja kuitenkin tunsi hän suurta riemua, sillä pater Edil rakasti häntä… mutta tämä rakkaus oli rikos, sentähden oli hänen lähdettävä ja heidän erottava — ainaiseksi… millaista oli elämä sitten oleva… ainoa valonsäde oli langennut hänen tielleen, sen loisto ja ihanuus oli häikäissyt ja kiehtonut hänet, oliko hänet tästälähin tuomittu ikuiseen pimeyteen?… Niin oli, jos Edil lähtisi… sillä päivänsäde oli hän… mutta oliko hänen aivan välttämättä lähdettävä?… Hänen, Richissan, tähden, oli Edil sanonut… mutta eikö häntä saanut hänen tähtensä jäämään?… Palava puna peitti uudestaan hänen kasvonsa, ja hän lankesi madonnan eteen ja rukoili katkerasti katuen anteeksi niitä syntisiä ajatuksia, jotka olivat syntyneet hänen sielussaan.
Pater Edil oli sanonut nuorille oppilailleen, että nunnanvihkimisen täytyi tapahtua vanhempain ja edusmiesten suostumuksetta; nämä eivät sallisi heidän tulla Kristuksen morsiamiksi ja tuntea sitä ihmeellistä autuutta, joka on suotu ainoastaan puhtaille.
Pyhää väristystä tuntien kokoontuivat noviisit vihkiäisten edellisenä päivänä rakastetun opettajansa ympärille pieneen, tarkoitusta varten sisustettuun huoneeseen, joka oli kokonaan valkoiseksi verhottu ja ainoastaan himmeästi valaistu.
Pater sanoi heille, että he saisivat nyt tuntea esimakua siitä rakkaudesta, joka tästälähin tulisi heidän kaikkien osakseen, ja kehoitti heitä pyrkimään siihen otollisiksi.
Äänettömin askelin hän lähti huoneesta. Alkoi hiljainen soitto, ja sakea suitsutus melkein tukehutti hengityksen ja sai noviisit haltioituneeseen hurmostilaan.
Samassa tuli huone pilkkosen pimeäksi, soitto kävi kiihkeämmäksi, melkein intohimoiseksi, ja jokainen nuorista uhreista oli kuulevinaan hiljaisen äänen, joka kuiskasi sanat: "Minä rakastan sinua!"
Tajuunsa palattuaan meni kukin jälleen selliinsä jatkamaan sairaaloista unelmaansa.
Seuraavana aamuna tuli paavin lähettiläs, mutta ainoastaan muutamia harvoja henkilöitä mukanaan; juhlamenot oli suoritettava suurimmassa salaisuudessa.