Sitä ennen oli hänellä keskustelu paterin ja abbedissan kanssa.
"Mikä nyt on tehtävä häthätää ja salavihkaan", sanoi hän, "se voidaan toiste uudistaa suurella loistolla; on päätetty asia, että me vielä tänne palaamme ja kovalla kädellä masennamme kerettiläiset ja heidän joukkueensa".
"Milloin se on tapahtuva?" kysyi Richissa.
"Toivoakseni piankin. Teidän asianne, rakkahani, on sillä välin vaalia sitä heikkoa orasta, joka täällä on alkanut versoa."
"Hurskas äiti on tekevä sen", puuttui Edil puheeseen; "minua ei tarvita täällä enää kauemmin".
"Oletteko tekin sitä mieltä?" kysyi lähettiläs kääntyen Richissaan.
"Vakaumukseni on, että se mitä nyt on tehty, on luhistuva pian kasaan, jos isä Edil lähtee luotamme", vastasi tämä vapisevalla äänellä.
Malaspina loi katseen heihin molempiin.
"Juhlatoimituksen aika on käsissä", sanoi hän. "Tulkaa, ystävät!"
Kaksi miestä, jotka olivat seuranneet Malaspinaa, olivat pukeutuneet papilliseen pukuun, ja he pitivät nyt alttaritoimituksen Malaspinan ja pater Edilin keralla.