"Ei suinkaan liene niin kiirettä, ettette voisi juoda morsiamen ja sulhasen maljaa", sanoi Anna ojentaen pikarin.
Ritari tempasi sen häneltä ja laski pöydälle, niin että viini läikähti yli laitojen.
"Ennen en tahdo maistaa pisaraakaan, ennenkuin olen saattanut asiat oikealle tolalle, ja jollei täällä ole ketään muuta, jonka voin vaatia tilille, niin vaadin teidät, herra Juhana Gyllenstjerna."
Paheksumisen murinaa oli jo ennenkin kuulunut, mutta nyt kävi se yleiseksi ja äänekkääksi.
"Hän rikkoo kotirauhaa!" huusivat useat.
"Kuninkaan kartanossa!" lisäsivät toiset.
Kalpeana kuin taittunut lilja istui Sigrid allapäin, hänen kätensä oli melkein kouristuksentapaisesti kiertynyt Juhanan käsivarteen.
Juhana oli noussut, vihastuksen puna paloi hänen poskillaan, mutta hänen osanottonsa morsiantaan kohtaan hillitsi vielä muut tunteet, jotka taistelivat ylivallasta.
Hääväki alkoi huutaa, että rauhanhäiritsijä oli ajettava ulos. Syntyi sellainen melu, ettei enää voinut eroittaa sanoja, mutta uhkaavasti suunnattiin ne Kustaa Brahea vastaan. Tämä ei enää voinut hillitä mieltään, ja Juhana Sparre kuiskasi hänelle: "Olet liian kiihtynyt; jos vaadit kaikkea, et voita mitään."
Mutta nyt viittasi prinsessa, ja hälinä ja huudot vaikenivat. Oltiin uteliaita kuulemaan, mitä hänellä mahtoi olla sanottavaa.