"Olette häirinnyt hääilot, herra Kustaa Brahe, mutta äkkiyllätys koituu hieman puolustukseksenne; jos tahdotte nyt sanoa asianne lyhyesti, kuten jalolle ritarille sopii, niin emme suinkaan vetäydy pois vastaamasta."
Harmi ja nöyryytys vei Kustaa herralta kaiken mielenmaltin, ja hän toisti melkein käheällä äänellä: "Vaadin, että Sigrid neitsyt heti lähtee mukaani."
"Hääpäivänään! Se on mahdotonta."
"Ei, ei, sitä hän ei saa tehdä!"
"Sen me estämme", huutelivat häävieraat.
"Poloinen ystäväni on ylen kiihdyksissään", puuttui Juhana Sparre puheeseen. "Luulen, että hän aikoo sovitella niin sukulaisten ja ystäväin kesken, että avioliitto herra Juhana Gyllenstjernan kanssa hyväksytään."
"En lupaa mitään", huudahti Kustaa kiihkeästi. "Mutta vaadin ja käsken, että Sigrid heti seuraa minua."
"Hän ei ole enää velvollinen teitä tottelemaan, Kustaa herra", puuttui Anna jälleen puheeseen. "Mutta jos tahdotte tulla huomenna uudestaan ja kysyä, tahtooko herra Juhana Gyllenstjernan puoliso tulla mukaanne, niin on se vapaassa vallassanne."
Vierasten joukosta kuului hyväksyvää naurua, ja herra Lindorm Bonde astui esiin ja kysyi, milloin herra Kustaa Brahe oli lakannut olemasta naisten ritarillisena puolustajana.
"Tule, lähtekäämme täältä", kuiskasi Juhana Sparre uudestaan; "totta kai näet, että olemme joutuneet tappiolle!"