"Prinsessa", puuskahti Kustaa intohimoisesti, "tiedän kenties paremmin kuin kukaan, että te voitatte kaikki pelit, mutta yhden olette tapannut ettekä pääse siinä enää koskaan voitolle!"
Kumarrus, ja kutsumattomat vieraat olivat poissa.
Annan kasvot kalpenivat tuokioksi, mutta pian palasi niille luonnollinen värinsä, ja hän kehoitti vieraitaan olemaan lannistumatta epämiellyttävästä keskeytyksestä. "Siitä toivoakseni koituu hyvääkin", sanoi hän. "Vieraani varmaankin ottavat yksistä tuumin puolustaakseen jaloa morsiuspariamme."
Sen lupasivat he kaikki kättä lyöden, ja niin pysyi mieliala yllä koko päivän, ja illalla erottiin parhaina ystävinä ja liittolaisina.
"Nyt ei voi meitä enää eroittaa mikään!" puuskahti Juhana herra ja sulki nuoren vaimonsa syliinsä.
"Kustaa uhkasi sinua kaksintaistelulla", sanoi Sigrid väristen.
"Tänään, rakkahin, mutta huomenna ei hän tahdo tehdä sinua leskeksi."
Anna prinsessa oli lähettänyt pois palvelijattarensa; hän seisoi ikkunan ääressä ja silmäili tähtikirkasta taivasta.
"Voiko hän nähdä sieluuni?… Miksi hän muuten olisi uhannut: 'Yhden pelin olette tapannut ainaiseksi?'… kun tunsi ylpeytensä loukatuksi… Ah, kuinka vähästä miehen rakkaus onkaan riippuvainen!"
* * * * *