Tapaus herätti suunnatonta huomiota.

Vanhan tavan mukaan oli kaikki häät vietettävä sunnuntaisin, nyt ne oli pidetty keskiviikkona, jonka vuoksi ne saivatkin nimekseen keskiviikkohäät.

Mutta häiden jälkeen seurasi aika jupakoita sukulaisten kesken. Lopulta kiihtyi asia niin, että Kustaa Brahe ja pitkä Eerik Bjelke, joka oli jo pitänyt Sigrid neitsyttä laillisena omaisuutenaan, vaativat molemmat Juhana Gyllenstjernan kaksintaisteluun. Anna neitsyt silloin hädissään kirjoitti herttualle ja sai kuin saikin tämän kieltämään aiotun kaksintaistelun. Lopulta tuli sovinto, ehdolla, että nuori aviopari oleskeli vuoden ajan maatilallaan tulematta loukatun Bjelke-suvun näkyviin.

Mutta nuori pari ei unhoittanut koskaan kiitollisuuttaan prinsessaa kohtaan, ja Sigrid rouva kirjoitti kaikissa kirjeissään, että lähinnä Jumalaa ja vanhempiaan ei hänen ollut ketään muuta kiittäminen yhtä suuresti kuin rakasta ja uskollista Anna neitiä.

13.

HÄN OTTAA VALLAN.

Ennenkuin herttua ja neuvosto olivat tehneet sopimuksen valtakunnan hallinnosta, oli edellinen kirjoittanut kuninkaalle ja pyytänyt häntä "vahvistamaan tämän toimenpiteen, joka vastasi valtakunnan tapoja, lakeja ja todellista hyötyä". Hän pyysi, että Sigismund luovuttaisi hänelle hallituksen täydellisellä kuninkaan vallalla. Muilla ehdoilla ei hän voinut ottaa sitä vastaan eikä tiennyt muuta keinoa kuin kutsua säädyt kokoon ja kuulla niiden mieltä.

Sigismund mietti vastaustaan puolen vuotta. Hänen puolalaiset neuvonantajansa olivat erimieliset; ainoastaan siinä olivat he yhtä mieltä, että odottaminen teki herttualle ja neuvostolle hyvää.

Mutta herttua otti viivytyksen tyynesti ja hallitsi valtakuntaa parhaansa mukaan.

Toukokuussa 1595 tuli vihdoin vastaus; kuningas ei katsonut olevan syytä muuttaa määräyksiään. Mitä tuli säätyjen koolle kutsumiseen, oli herttuan ajateltava, että siitä saattoi koitua vahinkoa kuningashuoneelle ja sen arvolle, jos se salli alamaisten järjestää hallituksensa mielensä mukaan. Jos herttua siitä huolimatta pysyi aikeessaan, ajattelisi kuningas vastaavia keinoja pitääkseen yllä kuninkaallista valtaansa. Hän ei aikonut sallia vähennettävän mitään niistä oikeuksista, jotka oli perinyt kunnioitetuilta esi-isiltään.