Sen jälkeen kutsuttiin kaikki säädyt torille, jossa herttua otti niiltä uskollisuuden valan. Herroista tosin eivät monet liikauttaneet kättään eivätkä kieltään, mutta yleensä pidettiin sitä kaikkia sitovana valana.
Ja niin oli herttua melkein yksinvaltias hallitsija. Mitä silloin merkitsi, että kohta sen jälkeen saapui Sigismundilta kirje, jossa valtiopäivät kiellettiin; tehtyjä päätöksiä ei voitu enää tehdä tyhjiksi.
Valtiopäivät olivat järjestäneet hallituksen, mutta asettuneet myös paavinoppia ja sen tunnustajia, välillisesti siis Sigismundiakin vastaan. Useita kuninkaan uskollisia palvelijoita eroitettiin viroistaan, ja tietysti nämä riensivät päätäpahkaa Puolaan.
Mutta luostareita Kaarle vihasi enimmän. Lofössä avattu sai kurjan lopun heti kuninkaan lähdettyä, mutta Vadstenan uudestaan elpynyt luostari oli vielä jälellä, ja sieltä tuli tuontuostakin kummallisia huhuja.
Suurta suuttumusta oli synnyttänyt useissa perheissä se, että vastoin sopimusta oli heidän tyttäristään tehty nunnia. Mutta, näiden rukoukset ja kyynelet olivat estäneet kaikista toimenpiteistä abbedissaa vastaan. Luostariin oli palannut useita vanhojakin nunnia, ja näytti melkein siltä, kuin Vadstena saisi muinaisen merkityksensä.
Silloin saapui huhu, joka pian näyttäytyi todeksi, että kolmetoista ensin vihityistä nunnista oli karannut, että abbedissa oli kuollut ja toinen tullut hänen sijaansa, ja että nunnien luku nykyään rajoittui yhteentoista.
Herttua päätti lähteä käymään paikalla, mutta me riennämme edeltä tuttuun paikkaan.
14.
TUHO.
Ensi aikoina luostarista lähdettyämme näyttivät parhaat olosuhteet olevan vallalla. Kaikki meni tavallista yksitoikkoista menoaan; ainoa omituisuus, mikä uutuudellaan herätti luostariväen huomiota, oli se seikka, ettei abbedissa koskaan kohottanut huntuaan.