"Kyllä, onhan minulla sitä paitsi Märta…"
"Mutta hän rakastaa kirjallisia opintoja?"
"Kuinka iloinen olisinkaan, jos hän tulisi jaloon isäänsä!"
"Hemmoittelet minut piloille, kuten lapsetkin", sanoi linnanherra vetäen hänet syliinsä.
Keskustelun keskeytti Märta, joka hänkin tuli näyttämään pukuaan. Hän oli tänään ensi kerran seurapuvussa ja siitä samalla ihastunut ja hämmennyksissään.
Hänen pukunsa oli vaaleanpunaista sindalia, ohutta, melkein läpinäkyvää itämaalaista silkkikangasta. Välttämätön leveä pitsikaulus ei ollut pystyssä, vaan laskeutui alaspäin kaulan ympärille. Tukka oli käherretty, kammattu jakaukselle ja koristeltu muutamin riippuvin timanttineuloin. Kaunismuotoista kaulaa koristi helminauha, jonka suuret helmet kilpailivat kaulan valkoisuuden kanssa. Puvun hihat laskeutuivat väljinä kyynärpäätä myöten kauneille käsivarsille, joita muuten koristivat helmi- ja turkoosirannerenkaat.
Vanhemmat katselivat hymyillen kaunista lasta, joka herättämästään huomiosta hämillään hiipi äitinsä kainaloon, kuiskaten:
"Rakas äiti, sehän oli oma tahtosi."
"Tietysti, siunattu lapsi!" Äiti suuteli ja hyväili häntä. "Eikö Anna ole valmis?"
"Ei vielä", tuli hieman epäröiden.