"Kenen sepittämä virsi se on?" kysyi Johanna.
"Lutherin."
"Taivaan pyhät!" Poloinen kätki päänsä käsiinsä.
"Anteeksi, rakas sisar, minun ei pitänyt laulaa sitä sinulle!" Ja
Kätchen syleili ja suuteli häntä.
"Pyydä herttualta, että pääsisin täältä", kuiskasi hän.
"Oletko niin vihainen?"
"En, en, mutta me emme voi olla yhdessä, sillä yhden elämän täytyy koitua toisen kuolemaksi. Sallikaa minun sentähden palata rakkaan luostarini jäännösten luo, ja vielä viime hetkenänikin rukoilen teille taivaan siunausta kaiken rakkautenne ja lempeytenne tähden."
Kätchen riensi isänsä luo, ja tämä voi harvoin vastustaa hänen pyyntöjään. Hylätyssä luostarissa laitettiin muuan huone kuntoon, ja Johanna vietiin sinne. Mutta tuskin oli hän päässyt luostarimuurien sisälle, ennenkuin päästi ilohuudon ja vaipui kuoliaana maahan.
15.