Ennen pitkää monet aatelisetkin taipuivat kirjoittamaan nimensä Arbogan päätöksen alle. Neuvosto puolestaan piti sitä väkivaltaisuutena, laittomuutena, ja hankitsi jo aseellista vastarintaa herttuaa vastaan. He vaihtoivat kirjeitä siinä mielessä, ja kun siten ei päästy yksimielisyyteen, ehdotettiin, että kaikki korkeat herrat kutsuttaisiin suullisesti asiasta neuvottelemaan. Mutta ei edes kokouksen paikastakaan voitu sopia. Aika kului siten, ja asema kävi yhä pulmallisemmaksi, neuvoston vaikutus ja arvo aleni sitä mukaa kuin herttuan kohosi, herroja ahdistivat toiselta puolen talonpojat, toiselta herttua. Vihdoin joutui herttuan käsiin joukko huomattavimpain herrojen kirjeitä, jotka paljastivat heidän juonensa. Yksitellen pakenivat he Tanskan kautta Puolaan, ja lopulta lähti sinne neuvostokin.

Milloinkaan eivät ole puolueet seisseet kireämmin vastatusten, milloinkaan ei ole maa ollut lähempänä perikatoaan. Sigismund ei ollut mitätön katolisine joukkioineen ja aatelisineen, mutta Kaarle IX oli kari, jota vastaan nämä mahtavat voimat joutuivat haaksirikkoon.

16.

YKSINÄINEN.

Gunilla rouva asui Bråbergin linnassa jokseenkin vähäväkisen hovin ympäröimänä. Lankeaa luonnostaan, että hänellä oli ikävä.

Hän oli 24-vuotias leski, eikä hän ollut puolisoaankaan rakastanut. Hänet oli eroitettu siitä miehestä, jota rakasti ja joka nyt eli onnellista avioelämää. Hän tunsi itsensä koreaksi nukeksi, joka sai tulla esille määrätyissä juhlatilaisuuksissa, mutta sitten tarpeetonna vetäytyä syrjään.

Hänen ainoa ilonsa oli pikku prinssi, hänen ainoa poikansa, jota hän jumaloi ja hemmoitteli. Tämä oli kaunis ja kiltti lapsi, ei sellainen huimapää kuin muut pojat; hän istui äidin vieressä ja leikki nukeilla.

Mutta äiti ei voinut kauan askarrella hänen kanssaan. Äiti halusi loruta ja nauraa kuten muinaisina päivinä, halusi kuulla kuiskittavan helliä sanoja korvaansa. Mutta kaikki oli nyt niin ikävää, hän itki katkerasti, ja hänestä Juhana kuningas oli tehnyt hyvin julmasti, kun oli ottanut hänet puolisokseen.

Hänen molemmat hovineitsyensä, Ebba Horn ja Renata Ribbing, olivat sangen ylpeähköjä molemmat; he olivat Gunillan vertaisia syntyperältään, ja heidän seurassaan piti hänen huolellisesti pitää yllä arvoaan.

Renata oli kihloissa, Ebballa oli lemmittynsä, ja heidän seurassaan hän sai kuulla toiselta, että häät vietettäisiin muutamain kuukausien kuluttua, ja toinen näytteli hänelle kirjeitä, jotka hehkuivat rakkautta ja ikävää, niin että Gunillan sydän parka aivan kutistui kokoon.