Elsa loi pikaisen silmäyksen Gunillaan. "Ah, lähtisipä teidän armonnekin mukaan!"
"Mitä ajattelet, Elsa!"
"Se kävisi niin mukavasti, ettei niin ristisielu saisi koko jutusta vihiäkään."
"Miten niin?"
"Teidän armonne ottaisi minun pukuni ja panisi huivin päähänsä."
"Mutta ajatteles, jos joku tuntisi minut!"
"Ei vaaraa, voimmehan panna mustan laastarilapun nenällenne, se tekee ihan tuntemattomaksi."
"Ei, Elsa kulta, se ei käy päinsä."
Sinä päivänä ei asiasta puhuttu sen enempää, mutta Gunillalla oli paljon askartelemista laatikoissaan ja hän oli paremmalla tuulella kuin tavallisesti.
Seuraavana päivänä hän itse otti asian puheeksi. "Kuinka Elsa saattoi ajatella jotakin niin hassua, kuin että kuningatar olisi mukana tuollaisissa tansseissa?"