"Oh, sitä en suinkaan ajatellut, tarkoitin vain, että kuningatar katselisi piilosta."
"Mitä varten sitten lappu nenällä?"
"Siltä varalta, että joku sittenkin näkisi hänet."
"Mistä sitten katselisin?"
"Pitäjäntuvan sivulla on pieni kamari, ja ovessa on luukku, josta näkee kaiken mitä tuvassa tapahtuu. Ja minä ajattelin, että teidän armonne…"
"Ymmärrän… jospa vain uskaltaisin…"
"Eihän ole mitään vaaraa!"
"Sinä sanot niin. Mutta sydämeni pamppailee pelosta, kun sitä ajattelen."
"Teidän armonne siis suostuu…"
"Täytyy kai minun, tehdäkseni sinulle mieliksi. Kas tässä", sanoi hän avaten erään laatikon, "tässä on joukko koristeita ja nauhoja, joilla voit somistautua."