"Onko hän tavannut sinut?"
"Kyllä, mutta luulen, ettei hän tuntenut minua."
"Olenko vielä nytkään saanut kyllin kovaa rangaistusta?" kuiskasi kuningatar itsekseen.
Seuraavana päivänä kutsuttiin mestari Nikolas jälleen; hänen armollaan oli ollut hyvin vaikea yö.
"Onko hän kiihtynyt jostakin?" kysyi vanhus.
"Ei tietääkseni vähintäkään", vastasi Elsa.
Mutta kun Gunilla näki hänet vuoteensa ääressä, sanoi hän hymyillen:
"Päinvastoin on minulla ollut hyvin kiihdyttävä kohtaus!"
"Nuoruus ja viisaus kuuluvat harvoin yhteen", vastasi hän. "Niillä, jotka seisovat korkealla, on tavallisesti toisenlaiset rasitukset kuin meillä pikku eläjillä!"
"Niin, luulen kyllä, ettei kukaan teistä olisi pannut sitä niin kovin sydämelleen", vastasi sairas.
Apteekkari määräsi jälleen hänelle lääkkeitä, mutta kun Gunilla kysyi, uskoiko hän niiden tekevän yhtä hyvää kuin edellistenkin, pudisti vanhus päätänsä.