"Parasta on, että annatte Veeran vaimokseni. Silloin voin puolustaa häntä paremmin."
"Eihän sinulla ole vielä omaa tupaakaan."
"Sellaisen saan kai pian pystyyn."
"Veera ei ole vielä täyttänyt kuuttatoistakaan eikä edes käynyt ripillä."
"Antakaa hänen sitten mennä papin luo rippikouluun, minä laitan sillaikaa tuvan."
"En voi tulla toimeenkaan ilman häntä, hän on suruaikana ollut minulle suureksi hyödyksi."
"Mutta sanoittehan itse, ettette voi häntä suojella."
"Niin kyllä, minusta näyttää, etten pysty siihen."
Veera oli tähän asti kuunnellut äänetönnä. Hän ei niinkään Ilkkaa vieroksunut, mutta tiesi myös, kuinka hyvin äiti häntä tarvitsi. Sentähden sanoi hän: "Äiti ei voi tulla ilman minua toimeen, sentähden täytyy minun jäädä sinne missä olen. Mutta tarvitaanhan tänne käsivarsia lisääkin, ja jos Ilkka tahtoo naida minut, muuttakoon tänne."
Tämä oli toisistakin hyvä keksintö, ja niin sovittiin, että Kaara muori ja Veera menisivät jo samana päivänä papin luo tuumimaan miten asia oli järjestettävä.