Hän hypähti vimmoissaan pystyyn ja meni takaisin papinkamariin. Mutta se oli tyhjä, Veera oli kadonnut.
"Onko paholainen vienyt hänet savupiipusta mukanaan?" jupisi hän itsekseen. "Minä kyllä löydän hänet, vaikka hän olisi kätkeytynyt itse helvettiin."
Sitä aikomustaan ei hän kuitenkaan voinut panna toimeen. Lieneekö sen vaikuttanut päihtymys vai mielenliikutus, mahdollisesti molemmat, mutta melkein lamautuneena heittäytyi hän keinutuoliin, jossa vaipui raskaaseen uneen.
Hän heräsi siihen, että päivänsäteet pistivät hänen silmiinsä, sillä oli vaiennut uusi päivä. Veeraa ajatellessaan hän kopaisi poveaan; siellä oli portin avain, ja ilman sitä ei pappilasta päässyt pois kukaan. Oli selvää, että tyttö oli piiloutunut johonkin. Mutta hän vannoi kalliin valan, ettei lakkaisi etsimästä ennenkuin oli löytänyt karkurin.
Hän ryhtyi etsimään innolla, joka olisi ollut paremmankin asian arvoinen. Hän etsi monien miesten kanssa pitkin päivää, etsi kiroillen ja sadatellen, mutta turhaan. Lopulta alkoivat miekkoset raapia päätään ja tuumia, että hänet oli kuin olikin vienyt itse paholainen.
Eerik Olavinpoika määräsi suuren summan rahaa palkinnoksi sille, joka voi tytön etsiä kätköpaikastaan, ja kiukusta vimmoissaan hän palasi Turkuun korkean suosijansa, herra Klaus Flemingin luo.
18.
KULOVALKEA.
Klaus Fleming kuului mainehikkaaseen, aikoinaan Saksasta muuttaneeseen sukuun. Hän sai kasvaa melkein omissa hoteissaan, tehdä mitä tahtoi pienestä pitäen. Nuoruudessaan oli metsästys hänen mielihommiaan, hän ratsasti hurjimmalla oriilla läpi metsien, kautta ketojen, tai oleskeli tallissa pitäen silmällä hevosten hoitoa ja väliin ruoskien renkejään.
Täytettyään viisikolmatta vuotta täytyi hänen pestä kasvonsa ja lähteä naimaan. Vähintään oli hänen päästävä kuninkaan langoksi, ja Stenbockien suku ottikin äveriään kosijan suosiolla vastaan. Kaunis, ylpeä Ebba Stenbock miellytti häntä heti. Kihlaus tapahtui, ja molemmin puolin näytettiin oltavan tyytyväisiä. Mutta Ebban sisarukset vaihtoivat salavihkaisia silmäyksiä, ja morsiamensa perheen keskuudessa tuleva vävy ensiksi sai "nokinenän" nimen.