Hän oli Ilkka, Veeran mies. Nuijanisku oli saattanut hänet vain tainnuksiin, ja niinkuin kuollut koira oli hänet viskattu ulos Kaaran pirtistä. Seuraavana yönä tuli hän tuntoihinsa ja ryömi metsään piilemään.
Muuan puunhakkaaja vei hänet tölliinsä. Kauan taisteli hän elämästä ja kuolemasta, mutta elämä voitti. Hän kuuli, että kaikki hänen omaisensa oli surmattu, ja silloin vannoi hän elävänsä ainoastaan kostolleen. "Koko maa on nouseva niinkuin yksi mies", sanoi hän, "ja me kukistamme sortajamme".
Kaikissa talonpoikain kokouksissa oli hän mukana; niinpä oli hän tullut Isoon-Kyröönkin.
Monet talonpojista, jotka olivat äsken tulleet Ruotsista, kuuntelivat häntä ja kertoivat sitten, että herttua oli neuvonut heitä omin käsin ottamaan oikeutensa. Mielten kiihko yltyi yltymistään, ja saapuneen sotaväen näkeminen nostatti sen korkeimnailleen.
Muuan talonpoika, joka aamulla oli ottanut muutaman ryypyn liikaa, huusi hurjin elein: "Olisi halaistava mokomain verikoirain vatsat ja katsottava mitä he ovat syöneet meidän nähdessämme nälkää."
Toiset murisivat hyväksyvästi kerääntyen yhä tiiviimpään ryhmään.
"Mitä maksaa soittaa suutaan, tehkäämme totta tuumasta!" huusi Ilkka aikoen rynnätä vihollista vastaan. Mutta samassa alkoivat kellot soittaa kirkkoon, ja verileikki täytyi lykätä.
Lieneekö jumalanpalvelus tyynnyttänyt mieliä vai liekö ensin tahdottu lähemmin tuumailla, mutta kirkonmenojen päätyttyä menivät Ruotsissa käyneet lähettiläät ja muutamat etevimmät talonpojat oluttupaan jatkamaan neuvotteluja. Ilkka puolestaan meni muutamain nuorten poikien kera toisaalle tuumimaan.
Mutta sotaväellä näytti jo olevan tuumansa tukussa. He syöksyivät oluttupaan, kävivät talonpoikain kimppuun, köyttivät heidän kätensä seläntaa ja veivät heidät nimismiehen taloon, mistä heidät seuraavana päivänä oli vietävä Turkuun, Klaus Flemingin käsiin.
Kotvan kuluttua sen jälkeen ympäröi nimismiehen talon joukko pitäjän nuoria miehiä. Ilkka kulki etukynnessä, hän mursi auki oven siihen kamariin, jossa talonpojat pidettiin vangittuina, köydet katkottiin, ja sotamiesten kovasta vastarinnasta huolimatta pääsivät kaikki vapaiksi. Taistelun tuoksinassa oli muuan sotamies lyöty kuoliaaksi, ja ylpeinä voitostaan palasivat talonpojat kotiinsa.