"Kuinka uskallatte?" Hän kohotti uhkaavasti sormeaan.
Nuori mies otti koko käden ja peitti sen suudelmilla.
Hän salli sen ja sanoi vain: "Mitähän marski sanoisi?"
"Surmaisi minut, mutta vähät siitä, rakkauteni seuraa minua kuitenkin hautaan!"
Hebla huokasi. "Kaikki täällä linnassa on raskasta ja ikävää, sentähden täytyy meidän pienen romaanimmekin päättyä surullisesti."
"Mikä onni, että saamme yhtyä kuolemassa!" huudahti nuori mies tulisesti.
"Ei, kiitos, minä tahdon elää ja nauttia elämästä."
"Sinä et rakasta niinkuin minä."
"Minusta se on luonnollista. Hebla Fleming ei voi tuntea eikä ajatella samalla tavoin kuin ylioppilas Daniel Hjort."
"Hän on kylmä kuin jää", virkkoi Daniel synkästi, "minä taasen riudun rakkauden hehkuun".