Sillä kannalla olivat asiat, kun herttua saapui Turkuun. Jo syyskuun 11 päivänä aloitettiin piiritys luomalla vallitus vastapäätä linnanporttia, Myllyvuoren juurelle.

Kaarle kuuli vakoilijoiltaan, että Stålarm oli läheisyydessä, ja piiritykseen ryhdyttäessä saattoi tapahtua, että tämä hyökkäsi hänen selkäänsä ja hän itse joutuisi kahden tulen väliin.

Silloin saapui tieto, että Hannu Hannunpoika saapuisi pian ja että Turun seudun rahvas oli herttuan kehoituksesta noussut aseihin. Samaan aikaan tapahtui, että Stålarmin joukkojen keskuudessa ilmeni selviä kapinan merkkejä; kenties sitä auttoi herttuan avoin kirjekin, sillä useita karkaamisia tapahtui muutamien päivien kuluessa.

Nyt saattoi pelastua vain nopein toimin, ja Stålarm lähti joukkoineen liikkeelle syyskuun 20 päivänä, sijoitti osan väestään Hämeenlinnaan, toisen Savonlinnaan ja kolmannen Viipuriin, jossa hän itse otti päällikkyyden. Hän uskoi Turun linnan kyllä voivan pitää puoliaan talveen tai kunnes tapahtuisi jotakin, mikä pakoitti herttuan lähtemään pois.

Mikään sopimuksenhieronta ei tullut kysymykseenkään; linnanvouti Pentti Severinpoika kirosi ja vannoi, ettei herttua kuuna herran valkeana pääsisi linnaan, ja samaa sanoi muukin päällystö.

Tosin herttua kaivatti vallituksia Mylly- ja Korpolaisvuorille, mutta linnasta paukkuvat laukaukset veivät paljon väkeä, ja vei aikaa ennenkuin haudat olivat niin syvät, että piirittäjät saivat niissä suojaa. Ja sitten tulivat syyssateet, ja haudat tulivat vettä täyteen. Mukana tuoduista tykeistäkään ei ollut juuri hyötyä, ja näytti melkein siltä, kuin herttua saisi häpeällä vetäytyä tiehensä.

Linnassa riemuittiin. Silloin saapui kirje herttualta Ebba rouvalle, ja hän kutsui heti linnan naiset ja ylemmän päällystön lukeakseen sen heille. Kirje oli herttuan omakätinen, ja hän tarjosi Ebba rouvalle samoinkuin muillekin linnassa oleskeleville naishenkilöille vapauden lähteä mihin halusivat. Herttua ei tahtonut ottaa vastuulleen, jos tapahtuisi mitä vahinkoa niille, ketkä jäivät linnaan.

Elina Stålarm seisoi aivan Ebba rouvan lähellä. Juhana herra puristi lujasti hänen kättään, ja hän näki ihailijansa silmissä niin hätääntyneen katseen, että hänen lähtöaikeensa alkoi horjua.

Kun toiset rouvat yhdestä suusta sanoivat tahtovansa jäädä miestensä luo, kääntyi Ebba rouva Elinaan. "Sinä kai haluat lähteä etsimään miestäsi?" sanoi hän.

"Jää tänne luoksemme, Elina", pyysivät Katinka ja Hebla.