"Mihin te minua neuvotte, arvoisa täti?"
Vastaus viipyi. "Herrasi on tänään Viipurissa ja kenties huomenna matkalla Savonlinnaan. Olisit ainoastaan hänen tiellään, täällä sitä vastoin olet varmassa turvassa."
"Niin kai on", vastasi Elina hiljaa. "Ja silloin jään tänne luoksenne."
"Millainen on oleva vastaus herttualle?" kysyi Pentti Severinpoika.
"Sellainen kirje ei ansaitse mitään vastausta", vastasi ylpeä nainen.
"Eikä herttua vastausta saakaan."
Koskaan ei ollut Juhana herra ollut niin säteilevän iloinnen kuin tänään. Hilpeät sutkaukset eivät häneltä ottaneet loppuakseenkaan, ja kun Antti Boijen emäntä kysyi, kuinka hän saattoi olla niin iloisella tuulella, kun kuolema kenties odotti häntä, vastasi hän:
"Pitäisin suurimpana onnenani, jos saisin nyt kuolla."
"Kiittämätön!" huudahti Hebla. "Hän ajattelee ainoastaan itseään."
"Me pidämme sinusta niin paljon", lisäsi kaino Katinka ja painautui häntä vasten.
"Tahtoisinkin ensin nähdä teidät onnellisina ja turvassa", sanoi hän.