"En tahdo, että minun tarvitsee hävetä Jumalan ja puolisoni edessä; en tahdo, että sinä halveksit itseäsi tai minua. Tahdon, että puhdas ja viaton suhteemme on oleva sinun suojelusenkelisi tulevina päivinä."
Juhanan käsivarret olivat vaipuneet alas, nyt hän istui kädet silmillä ja puhkesi rajuun itkuun.
"Ole mies, Juhana! Etkö luule minunkin kärsivän, mutta olemme molemmat siunaavat tätä hetkeä."
"Olet julma minua kohtaan! Etkö ymmärrä, että kuta enemmän sinua ihailen, sitä katkerampi on kaipaus."
"Käy toimintaan! Teillä on suuria maatiloja, ne tarvitsevat katsontaa."
"Kasvatusveljeni hoitaa niitä."
"Meillä on kuningas, joka unohtaa velvollisuutensa ja jättää maansa anastajan käsiin. Matkusta Puolaan, taivuta Sigismund tulemaan tänne tai lähettämään sotajoukkoja Suomeen. Jos onnistut, on koko maa sinua kiittävä."
Juhanan silmät kirkastuivat. "Äitini ei suostuisi koskaan", sanoi hän sitten allapäin.
"Hänen täytyy; milloin tahdot matkustaa?"
"Mieluimmin heti!"