"Ole sitten hämärissä valmiina, minä suljen itse salakäytävän jälkeesi."
"Tahdotko päästä minusta?"
"Tahdon, että tulet kunnioitetuksi ja ylistetyksi."
Juhana katsoi epäillen häneen.
"Elina, annatko minulle jäähyväissuudelman?"
"Sen lupaan", vastasi Elina punastuen.
"No hyvä, siis tänä iltana seitsemän aikaan!"
Niin he erosivat.
"Nyt Ebba rouvan luo", sanoi nuori, urhakka nainen.
Tämä oli saava hartaimman toiveensa täytetyksi; hän oli pelännyt, että herttua veisi hänen poikansa mukanaan, ainoan, jota hän rakasti maan päällä, ja sentähden oli hän keksinyt matkan Puolaan. Mutta hän oli nähnyt poikansa sydämeen ja ymmärsi, että ainoastaan Elina saattoi hänet siihen taivuttaa.