Toisella puolen oli meri ja kuninkaalliset laivat, toiselta puolen näkyi linna, jonka edustalla seisoi puolalainen sotajoukko hyvässä järjestyksessä ja etupuolella puro suojanaan.
Tulijat oli huomattu, ja laivoista lähettivät tykit herttualle aamutervehdyksensä.
Asema oli mitä pulmallisin ja kävi vielä pahemmaksi, kun kaksi tykkiä läheiseltä mäeltä suuntasi tulikitansa lähenevää vihollista kohden.
Herttuan väki oli suurimmaksi osaksi harjaantumattomia miehiä, jotka säikähtivät silmittömästi kuumasta vastaanotosta ja ryntäsivät pakoon toistensa ylitse.
Valitus- ja hätähuudot kuuluivat aina linnaan saakka, josta kuningas sisarensa ja monien korkeain herrojen kanssa katseli taistelua.
"Tämä on hirveää", huudahti prinsessa ja kääntyi väristen
"Nuo kapinoitsijat minua aivan säälittävät", lisäsi Sigismund.
"Varsinkin kun ne ovat teidän majesteettinne harhaanjohdettuja alamaisia", nyyhkytti prinsessa.
"Kuules, Anna, jos nyt maksaisin hänen jalomielisyytensä, niin vapautuisimme tästä vastenmielisestä näystä, enkä minä olisi enää hänelle kiitollisuuden velassa."
"Kuinka suurta ja ritarillista!" huudahti prinsessa. "Kuka tietää, eikö se taivuttaisi hänen ylpeää mieltään."