Herttuan vihastunut katse kiintyi sen jälkeen Flemingiin ja Akseli
Lejonhufvudiin.
Hän puhkesi kiihkeihin soimauksiin heitä molempia kohtaan ja vaati, että heidät oli asetettava oikeuden eteen.
Fleming vaikeni, mutta Akseli Lejonhufvud antoi sanan sanasta ja vastasi niin tuimin ja rohkein sanoin, että Sigismund itse katsoi täytyvänsä käskeä hänet vaikenemaan.
Sigismund meni sitten noutamaan kuningatarta ja lähti yhdessä tämän kanssa linnaan, paavin lähettiläs ja koko paavilainen henkivartiostonsa saattueenaan.
Klaus Bjelke oli keksinyt Kustaa Brahen niiden herrojen joukossa, jotka seurasivat herttuaa laivalle.
"Anna neiti on tuolla", kuiskasi hän tälle.
"Missä, missä?"
"Nuori mies, joka juuri puhuu Eerik Sparren kanssa, ja joka näyttää odottavan jotakin."
Kustaa Brahe seisoi samassa valepukuisen neidin rinnalla.
"Armollinen neiti!" sanoi hän kiihdyksissään.