"Alas pimeyden apostoli!"
"Ajakaa hänet tiehensä!"
"Jos hän aikoo sisälle juhlakulkueen mukana, on hän nähnyt viimeisen hetkensä!"
Sellaisia uhkauksia sinkoili hurjan kirkunan seasta, mutta Malaspina, jota ne tarkoittivat, ei niitä ymmärtänyt; hän kuunteli tyynesti ja ihmetteli, mitä he kirkuivat.
Lähinnä seisovat selittivät hänelle sen ja varoittivat häntä rahvaan raivosta.
Mutta ylpeä pappisvaltias ei ollut arka, hän keikautti päätään ja valmistautui seuraamaan juhlakulkuetta.
"Teidän majesteettinne", kuiskasi Kaarle, "toden totta ei käy laatuun, että katolisten mustamekkojen sallitaan seurata ruumissaaton mukana. Nyt täytyy heidät heti karkoittaa, muuten en vastaa seurauksista."
"Minun tahtoni on, että he seuraavat mukana!" sanoi kuningas.
"Valmistautukaa sitten näkemään, että veri virtailee isävainajanne viimeisen leposijan ympärillä!" puuskahti herttua.
"Malaspina on määrätty toimittamaan hautaus!" jatkoi kuningas.