"Herra amiraali", virkkoi hän kiihkeästi. "Tahdon tietää, milloin… suotuisimmissa olosuhteissa… voin saapua Wolgastiin?"
Amiraali mietti vastausta. "Otaksun", sanoi hän, "että jos tuuli pysyy tällään, meidän täytyy olla Usedomissa viiden tai kuuden päivän kuluttua."
"Sehän on kokonainen iäisyys!… Kehoitan teitä, herra amiraali, tekemään kaikkenne jouduttaaksenne matkaa."
Kaarle Gyllenhjelm kumarsi vielä kerran ja jätti tyytymättömän majesteetin, joka näytti sangen nyrpeältä ja tylyltä.
Vanha Claes Horn oli hovimies. Monta kertaa hän oli saanut leskikuningatar Kristinan hyvälle tuulelle, ja imartelevan kielensä tähden hän oli Maria Eleonoran suuressa suosiossa.
Nyt hän lähestyi häntä ja sanoi puoliääneen:
"Teidän majesteettinne ikävöi hämmästyttää maailmaa verrattomalla voitolla!"
Kuningatar katsoi kysyvästi häneen:
"Kenen minä voittaisin?"
Horn kumarsi: "Kuningas Kustaa Aadolf on tarvinnut puolitoista vuotta valloittaakseen Saksanmaan. Kuningatar Maria Eleonoran tarvitsee vain näyttäytyä valloittaakseen sankarin ja vangitakseen hänet käsivarsillaan."