"Kuinka vanha olet?"
"Kuudentoistavuotias, ja sinä?"
"Täytän pian kahdeksantoista", vastasi Märta syvään huoaten.
"Kun minä tulen niin vanhaksi, voi sattua, että tulen toisiin ajatuksiin. Mutta nyt, nyt en uneksikaan muuta kuin poikamaisia koirankureja, enkä vastaa mitä saattaa tapahtua, jos matka pitkittyy."
"Taivaan tähden, Margareta, älä ryhdy hullutuksiin! Elisabet rouva pitää meitä silmällä!"
"Terävillä silmillään!… Pidätkö hänestä?"
"Hän on hyvin hiljainen… Muut hovinaiset karttavat häntä, mutta en tiedä syytä siihen."
"Minä otan siitä selon. Tahdotko olla ystäväni?"
"Tahdon kyllä. Mutta meidän on kai opittava tuntemaan toisemme."
"Mitäs se on tarpeen. Aloittakaamme pitämällä toisistamme. Muu voi tulla sitten."