Margareta puri huultaan voidakseen olla kirkaisematta. Claes
Stjernsköld oli rientänyt luo. "Nuorin laivapoika", sanoi hän.
"Päästäkää hänet, minä vastaan, että hän voi pitää suunsa kiinni."
Näin sanoen Claes päästi hänet hiljaa Hornin käsistä.
"Mistä herraseni sen niin tietää?"
"Minulla on syytä uskoa, että hän on kuuromykkä."
"Ota selvä siitä asiasta."
Vanhat herrat kävellä köpittivät tiehensä tukien toisiaan. Nuori
Claes herra taasen talutti luultua matruusia keulaa kohden.
"Margareta", sanoi hän, "tässä säässä!"
"Mistä tiesin, millainen sää oli… tulin teidän tähtenne!"
"Minun!" Claes kietaisi käsivartensa hänen ympärilleen.
"Mitä ajattelette?" Hän irroittautui nopeasti. "En ollut kiittänyt teitä vaatteista, en myöskään väliintulostanne tänään. Sentähden ajattelin —"
"Sallikaa minun ainakin puristaa kättänne ystävällisen ajatuksenne tähden."