Aivan oikein. Elisabet rouva raotti ovea ja kysyi ankarasti, eikö hänen majesteettinsa voinut saada yörauhaa.
"Pyydän nöyrimmästi anteeksi", sanoi velikulta. "Tulen herrojen puolesta kysymään kuinka armollinen kuningattaremme voi."
"Viekää heille hänen majesteettinsa kiitollinen tervehdys. Hän on juuri nukkunut. Tekö se hetkinen sitten kuljitte ovessa?"
"Niin. Käännyin takaisin."
"Minun puhutteluni pelästytti teitä! Hyvää yötä, hyvää yötä!" Huomaamatta Margareta oli onnistunut pääsemään hyttiin. Hän kuuli kuinka nuori herra riensi pois ja kiireimmiten riisui hän yltään onnettomat vaatteet, jotka olivat hänet saattaneet niin ahtaalle, ja pani ne kääröön. Koskaan ei hän enää pukeutuisi niihin. Nukkua ei hän voinut, ajatukset pyörivät piirikarkelossa hänen päässään… eikö hänellä ollut syytä olla nuorelle herralle vihainen?… se oli yksinkertaisesti kutsunut häntä Margaretaksi ja sitten suudellut häntä kädelle… Mutta ilman hänen apuaan hän ei olisi koskaan onnellisesti päässyt alas hyttiin. Kaikki johtui hänen onnettomasta päähänpistostaan pukeutua merimieheksi… koskaan, koskaan ei hän sitä enää tahtonut tehdä.
Kahdentoista aikaan tapahtui vahdinmuutto. "Hän nukkuu niin hyvin, että saat kernaasti nukkua vielä hetken ja mennä myöhemmin", sanoi Märta, kun hän tuli asettuakseen levolle. Mutta Margareta tahtoi olla yksin ajatuksineen, ja sentähden hän meni kuningattaren hyttiin.
Muutamia tunteja myöhemmin alus alkoi kallisteleida, touvit natisivat, tuuli taivutteli mastoja. Sää alkoi käydä hirmuiseksi. Kuningatar nukkui vielä, ja Elisabet rouva, joka ei uskaltanut jättää häntä, pyysi Margaretan menemään kannelle katsomaan miltä siellä näytti.
Taivas oli melkein musta kuin paarien peite, ja vihreät, vaahtoharjat aallot ajelivat toisiaan hurjassa kamppailussa. Myrsky riuhtoi purjeita kappaleiksi, ja nämä kietoutuivat mastojen ja raakapuiden ympärille ikäänkuin suojaa etsien.
Juuri kun Margareta tuli ylös kannelle, syöksyi hyökyaalto sen ylitse. Kuului hirveää natinaa ja rusketta, ja alus kallistui huimaavalla vauhdilla kyljelleen.
"Ylös ruori!" kuului amiraalin ääni.