"Hänen majesteettinsa on varmaan epätoivoissaan minun viipymiseni johdosta", puuskahti Maria Eleonora. "Mutta saiko hän myös tietää, että se oli teidän syynne?"
"Kuningas on tätä nykyä Werbenissä, johon hän on leiriytynyt", vastasi amiraali. "Viemäni joukot ovat nyt matkalla sinne. Minä palasin heti noutamaan teidän majesteettianne."
"Ja te, missä olette te ollut niin kauan?" kysyi kuningatar kääntyen
Claes Stjernsköldiin.
"Teidän majesteettinne luvalla seurasin amiraalia", vastasi tämä.
"Minun luvallani?" kuningatar ei ollut oikein varma siitä. "Voimmeko heti lähteä?" kysäisi hän äkkiä.
"Myrsky tosin jatkuu yhä", vastasi amiraali. "Mutta tuuli on kääntynyt pohjoiseen, ja minä luulen, että uskallamme koettaa."
Sanottu ja tehty. Kuningatar astui jälleen laivaan ja koetti tosiaankin kestää niin kauan kuin voi. Mutta kun myrsky jatkui ja meri aaltoili rajusti, heitettiin ankkuri Bornholman edustalla.
Seuraavana aamuna voitiin matkaa jälleen jatkaa, ja puolenpäivän ajoissa alus purjehti "Greifswald-saaren" ohi. Matkaa jatkettiin Peenemündeen, jossa kuningatarta tahdottiin taivuttaa nousemaan maihin ja lepäämään seuraavaan päivään. Mutta hän pysyi mieluummin laivassa ja seuraavana päivänä hän nousi maihin Wolgastissa.
Täällä oli tehty suuria valmistuksia hänen vastaanottoaan varten. Mutta hän oli liian väsynyt niistä nauttiakseen. Sentähden vietiin hänet heti uudestaan sisustettuun linnaan, jossa oli kaikki järjestetty hänen mukavuudekseen.
10.